HÄMÄLÄISET:
Ei meidän maan väkeä.
KARJALAISET:
Eikä meidän.
VÄINÄMÖINEN:
Merkillistä.
ERÄS NAINEN (joka on hetkisen syrjästä Marjattaa tarkastanut): On täällä osaton tyttö, joll' on kassa kullankaunis.
VÄINÄMÖINEN:
Tyttö tänne tuotakohon.
MARJATTA (saatetaan Väinämöisen eteen):
Minne te minua viette?
VÄINÄMÖINEN:
Tunnen impeni aholta. —
Älä pelkää kaunis tyttö!
Mi nimesi?
MARJATTA:
Kotona mua
Suomettareksi sanoivat —
Marjataksi muilla mailla.
VÄINÄMÖINEN:
Kussapa kotisi tyttö?
MARJATTA:
Mierolla minun kotini.