VÄINÄMÖINEN:
Miks vapiset? Lähemmä astu!
Muistatko minua vielä?
MARJATTA: En.
VÄINÄMÖINEN: Etkö?
MARJATTA: Ajatukseni harhaavat sinisaloilla — Antakaa minun jo mennä!
VÄINÄMÖINEN:
Ota ensin onnen helmet!
MARJATTA: Ei, ei helmiä minulle — karkea poloisen paita.
VÄINÄMÖINEN: Minä sun käärin kultavöihin, silkkipantoihin sitelen.
MARJATTA:
Orpo olen, osaton tyttö —
VÄINÄMÖINEN:
Olet laulajan ihanne.
Istu impi vierelleni.
(Vetää Marjatan vierellensä.)