Vilusta värisit kauvan, onnen nyt välkkeestä värise!
(Ripustaa helmet hänen kaulaansa ja suutelee häntä otsalle.)
Katsokaatte miehet, naiset, Kanteletarta Kalevan! Hänpä se hivuksillansa lohdutti sydänsurumme yksin illoin istuessa; hänpä myöskin nosti riemun raikumahan Karjalan kevätkisoissa, karhun kun peijaiset pidettiin, taikka häitä tanssittihin. Tuntenet omasi kansa, tervehtiös tuttuasi!
KANSA: Terve laulajan ihanne, terve kaunis Kanteletar!
VÄINÄMÖINEN: Valon on valta Väinölässä. Valon me lapsia olemme. Tässä luonnon suuren nähden, iltana pisimmän päivän, vannokaamme vala ikuinen aina palvella Panua, ajatella aurinkoa näillä mailla, mantereilla, Suomen suurilla tiloilla! Vannokaatte!
LOUHI (näkymättömänä):
Vannokaatte!
1:NEN MIES: Kuulitko?
2:NEN MIES:
Kuka saneli?
3:S MIES: Selkäni kylmäksi karahti!
4:S MIES: Hui, miten hampaani lokattaa!