VÄINÄMÖINEN:
Kuulittenko kuin sanelin:
Aina palvella Panua,
ajatella aurinkoa.
Vannokaatte!
LOUHI (kuin edellä):
Vannokaatte!
1:NEN MIES: Se oli ääni kuolon ääni. Vannokoon, ketä haluttaa!
2:NEN MIES: Ei minua.
3:S MIES:
Eikä mua.
4:S MIES: Tunnen jo hajua kalman.
KAIKKI:
Auta, vanha Väinämöinen!
Tääll' on Lempo leikkimässä.
VÄINÄMÖINEN: Kautta kaiken luomakunnan, kautta tietoni pyhimmän, liet Lempo, esihin astu, liet Mana, manalle joudu!
LOUHI (lappalaisen noita-akan hahmossa astuu esiin):
Terve, vanha Väinämöinen!
Vieläkö minua tunnet?
VÄINÄMÖINEN:
Pois katala silmistäni!