VÄINÄMÖINEN:
Kiitos. —
(Kaikki istuvat.)
Tuloamme kummastelet
näin myöhäistä.
RUOTUS: Eipä muuten. Lienee ankara asia, kun lähitte moisen matkan jalansyten jaksamahan.
VÄINÄMÖINEN:
Kuule Ruotus ruotsalainen.
Suuni puhtaaksi puhelen.
Ei ole sopu sijainnut
sun ja Väinölän välillä.
Me emme ymmärrä sinua,
sie et meitä ymmärtele.
Mikä mielemme eroittaa?
RUOTUS:
Te elätte valloillanne
täällä kuin vasikat haassa.
Minä laatisin lakeja.
ILMARINEN:
Lait on meillä lauluissamme.
Niitä et sie tajua.
RUOTUS:
Melto on mieli Suomen miehen.
Minä rautoa rakastan.
ILMARINEN:
Rauta kahleelta kajahtaa.
RUOTUS:
Myöskin miekalta vapauden.
VÄINÄMÖINEN:
Noh, noh, sen toran jätämme.
Kummallakin
ehkä on osaksi oikein.
Sen tulevat tuomitkohon.
Emme tulleet sanasotahan.
Tahdoimme kanssasi puhua
tästä ankeesta ajasta.
RUOTUS:
Puhelkaamme.