LEMMINKÄINEN: Tyyntykää, Kalevan miehet! En väitä, tosia kaikki, luonto on keveä mulla, ylimielinen välistä, koska rinta riehahtavi suurien surujen alla. Vaan nyt siitä ei puhetta. Kun onpi hätä yleinen, yksityiset väistyköhöt.
1:NEN KALEVALAINEN: Siepä itse maan hädässä laitoit karkelot laveat!
2:NEN KALEVALAINEN: Muista pitkän poaran yötä! Toiset itki ja rukoili, sinä lauloit, loilottelit.
TAPANI:
Hyvä Jumala! Onko totta?
Tanssinut maan hädässä!
Voi sitä sydän-kovuutta!
3:S KALEVALAINEN: Häijy mies, hävytön sulho!
4:S KALEVALAINEN: Paras kansan neuvojaksi!
(Kaikki puivat nyrkkiänsä ärhennellen Lemminkäisen edessä.)
TIERA (syöksähtää esiin):
Kauko, veljeni väkevä!
Iske irti roistojoukko!
LEMMINKÄINEN:' Tiera! Miekkasi aseta! Ei tässä hätiä vielä. Mutta jos tahdot sa mulle tehdä pienen palveluksen, käy, kutsu avuksi Väinö! Hän on vuoren kukkulalla.
TIERA:
Ja sinutko jättäisin ma
noiden kiivasten kitahan?
En ikinä.