LEMMINKÄINEN: Heidät kyllä tiedän hillitä. Menehän.
TIERA menee.
TAPANI:
Tässä näkyy tosi tulevan.
Paras kun pakohon pötkin.
KANSA:
Kuolema urhoille Kalevan!
Eläköhön Ruotsin Ruotus!
LEMMINKÄINEN: Kansani! Kalevan miehet! Kaikki myönnän, myönnän, myönnän, tehnyt oon tihua työtä, tanssinut maan hädässä, juottanut Suvannon sulhot, kaulannut Kalevan neiet. Vaan ei nyt puhe minusta, nyt on puhe Väinämöstä. Jos minä olenkin musta, hän on suuri ja valoisa! Jos olenkin heikko minä, hän on ylväs ja väkevä! Jos ette minua kuule, häntä kuulkaa kansalaiset!
KANSA:
Kussa hän sitten kuhnustavi?
Ei tohdi esihin tulla.
LEMMINKÄINEN:
Väinämöinen! Väinämöinen!
Astu kansasi avuksi.
(Kaukaista ukon jylinää.)
ILMARINEN (tulee)
Mikä pauhu parsikossa?
LEMMINKÄINEN:
Seppo, veljeni väkevä!
Eikö jo tulekin Väinö?