ILMARINEN: Yhä istuu yksin yössä Väinö vuoren kukkulalla niinkuin patsas paikallansa. Muuta ei muutosta hänessä, kulmakarvat vain vetäyvät toinen toistansa lähemmä, niinkuin pitkät pilvenlongat ennen ukkosen jyryä. En ole sinä ikänä häntä nähnyt sellaisena. (Ukon jyrinä kovenee.) Kuuletko? Kohta se jyrähtää.
LEMMINKÄINEN:
Minä käyn ja käsken häntä.
Täällä on jyry isompi.
(Aikoo mennä.)
ILMARINEN: Kavahda käymästä! Olemme mekin urhoja Uvannon, voimme yhtä ynnä toista, jot' ei poiat puoletkana. Mutta kun maailmat sotivat, me koreesti vaikenemme.
1:NEN KALEVALAINEN: Miss' on Teppo?
2:NEN KALEVALAINEN:
Meidän Teppo?
3:S KALEVALAINEN: He ovat hänet surmannehet.
4:S KALEVALAINEN: Viel' elävi Ruotsin Ruotus.
KAIKKI:
Kuolema urhoille Kalevan!
Eläköhön Ruotsin Ruotus!
LEMMINKÄINEN:
Kuule, kuinka ne elämöi!
Koeta heitä tyynnytellä.
ILMARINEN:
Kansani! Kalevalaiset!