1:NEN KALEVALAINEN: Siinä Seppo Ilmarinen, ken meiltä tulen kadotti! Kuole kurja!
KANSA:
Kuolema urhoille Kalevan!
Eläköhön Ruotsin Ruotus!
LEMMINKÄINEN:
Seppo, säiläsi esille!
Täss' on taisto hengen taisto.
(Aseet kalskahtavat vastakkain.)
TIERA (tulee)
Tietä! Väinämö tulevi!
VÄINÄMÖINEN (astuu vuoripolkua kädessään Kalevan miekka, joka säihkyy omaa valoaan): Kuka on kurja uskaltanut sytyttää sotien liekin keskellä keräjäpaikan?
KANSA (perääntyen):
Väinämöinen! Katso, katso!
Hän on taivahan laelta
temmannut tulisen miekan.
VÄINÄMÖINEN: Pois miekat! Alas asehet! Taikka kautta tämän kalpani Kalevan, tässä Tuoni tuomitsevi. Ken rikkoi Suvannon rauhan? Sinäkö Kauko?
LEMMINKÄINEN:
Kansa tässä
rupesi rumaksi, huusi
Ruotusta kuninkahaksi.
Heitä ehkäistä koetin.
ILMARINEN:
Koetimme kumpainenkin.
Siit' oli tulla turmiomme.