Tahtoisin puhella kerran kera noiden päivän lasten, rintamaiden riemulasten, ehtoisan etelän lasten, heidän, joill' on henki, hehku, sanat suussa suitsevaiset, kynä kuin kypene, laulu laaja niinkuin linnun lento.
Haastella halaisin heille: Toista on soitella somasti kesken viinin viljelysten, kera kukkivan kevähän, alla täyden päiväntähden. Toista laulella runoja, pystyttää pyhätulia kesken kiljuvain kinosten, hallan maassa harmajassa.
Tuuman jos sulatit täällä, vaaksan pakkanen pakasti.
3.
Tuulien erehdys.
Kuulin tuulien puhuvan:
"Suureksi puhaltakamme
Suomi, luokamme lujaksi,
vakahaksi, valppahaksi!"
Tuulet taivahan tulivat, puhalsivat päälle Suomen, maa meni muruiksi, särkyi kansa, kantelo hajosi, sora-äänet yksin soivat. Tuo oli tuulien erehdys.
4.
Armain kuoleman ajatus.
Pelkäsin unia ennen niinkuin peikkoja; levolle menin kuin mestauslavalle. Miksi? Mietin. Ol' elämä armahampi yön unia, nukuin nuoruuden suruihin, heräsin huomenen iloihin.