Siitä asti kuin pimeni päiväni, mustui mun eloni onnen orsi, kaikk' on toisin yön unet on ystäväni, päivät peikoista pahimmat, vaikeinta valvominen — armain kuoleman ajatus.
5.
Ei ne kaikki kuollehia.
Ei ne kaikki kuollehia. joita kuolleiksi sanovat.
Meren mustassa mujussa monta nukkuu nuorukaista, meren suuren soutajata, laivatouvin laittajata. Kun tulee tulinen ilma, myrsky merta myllertävi, nousevat aaltojen selille, lainehille laulamahan.
Mik' on laulu kuolon lasten?
Laulu päivästä elämän.
Mikäpä elämän lasten?
Laulu kuolon kuutamosta.
Ja mik' on Jumalan virsi?
Laulu kerran keski-yöstä.
6.
Sateenkaari.
Kaari korkea kohosi, ihmislapset ihmetteli.