Tuntemattomille tutuille.
Kun Herra vielä taiteen talttaa käytti ja maailmoita, maita loi, kun taivaan vahvuudet hän tähdin täytti, maan ihanuudet unelmoi, niin kuvat nousi ja kuvat vaipui ja aatteet aineessa heijastui, ja aine totteli, tahdas taipui, ja värit sointuhun seijastui; näin ihmemuotoihin, muodon alle loi Luoja sielunsa maailmalle.
Loi laulun laaksot, alpit, aatevuoret, loi vihan virrat vaahtosuut, soi rantamille rauhan lehdot nuoret ja antoi armon öljypuut, loi linnut puihin, loi tarutarhat, loi ihmelähtehet iloineen, myös surun hattarat, toivon harhat ja kaaret kaunihit kyynelveen, ja kaiken kauniinsa viimeiseksi loi ihannesuskonsa ihmiseksi.
Näät hänkin uskonut ol' unelmoihin ja halki aikain harmajain ain aatoksensa lensi aamunkoihin, mi nousi kaukaa kangastain: hän nähnyt vuossadat suurta unta ol' urhoheimosta hengen maan, ett' eläis kaukana kansakunta, mi hänet tuntisi kokonaan, mi kuulis Herransa hellän kielen, mi tajuis miettehet Taaton mielen.
Hän katsoi. Luonto lumo-äänin soitti, toi kauneutensa kasvun muut, maa kukki, meri aaltos, päivä koitti ja vieri virrat vaahto suut, mut vait' ol' ihminen, vaiti kansa, maan herraks luotu ol' orja maan, ei kuullut kauneutta maailmansa, ei nähnyt sieluunsa ihanaan, sen silmät täynn' oli maata, multaa, sen sydän syttä, sen korvat kultaa.
Hän katsoi. Murhe Isän silmän kasti, soi Herran huokaus kautta maan, se soi kuin kuolinkello raskahasti, se hautas haaveet kuolemaan, se Tuonen rannoille toivot soitti, se itki multahan ihanteet, ja meri aaltos ja päivä koitti ja kukki kummut ja vieri veet, mut koskaan uskottu unelmoihin ei sitten täällä, ei aamunkoihin.
Käy maassa laulu, että vielä voisi nuo vainaat nousta haudoistaan, kun kuka suurta unta unelmoisi taas sankareista sankarinaan, kun Luojan toivehet toisen kerran maan päällä toivoa tohtis ken, taas uneen uskoa taivaan Herran ja elää uskonsa eestä sen; mut kenpä, kenpä se lauleloihin tääll' enää luottaa ja aamunkoihin?
1897.
Salojärven joutsenet.
Ken rantamalle Salojärven käy, kun aamu koittaa, ilta hämärtäy, se veden päällä näkee välkkehen, mi häipyy taakse saarten, salmien.