Yhä vaan mun venhoni vaipuu, yhä nousevi sydämen yö — oi, kohta ne yöt jo yhteen yli purteni haudan lyö!
1897.
Kysymys.
Kun yksi rehkii ja yksi raataa ja kaikki repii ja kaikki kaataa, kun yksi kantaa ja kaikki sortaa, kun yksi muuraa ja kaikki murtaa ja yks se anteheks antaa vaan — niin minne yksi se joutuukaan?
1898.
Iltarukous.
Unta, unta, unta syvää uinumaan. Lunta, lunta, lunta ylle mustan maan.
Yössä, yössä, yössä
öiset linnut lentää.
Työssä, työssä, työssä
lepää tuskat sentään.
Lennä, lennä, lennä, aatos inehmon! Mennä, mennä, mennä aika maata on.
1898