Nukkuos, äityen nurmilintu, tuuti, tuutilulla! Uinuos pakkasen untuville, armahille, harmahille! painuos yöhyen parmahille — tais' jo Tuoni tulla?
*
Miksi et nuku, oma kukkani, rukkani? Itket — kylmäkö koski? Kylmäkö on? Ihme! Lämmin on lapseni poski, sulanut seimen on seinä, allasi, allasi angervon kuumana huokuvi heinä.
Kas, mikä kajastus päälläni päilyy? — Kas, mikä kajastus seinällä häilyy? — Seimen päällä on on tähti, tummempi päivää kirkkaampi kuuta, selvempi suurempi tähteä muuta — Luojako lähetti tähden sen suojaks' lapseni valkoisen?
*
Keinuos kehtoni vemmelpuinen. tuuli, tuutilulla! Tuutios lapseni tuiretuinen, armahuinen, naurusuinen, tuutios rinnoille rakkauden — tais' jo Unetar tulla?
1896.
Kiputytön laulu.
Jyrise Tuonelan tumma paasi, järise vaivojen vaara! Jauha kaunoja katkeroita, surujen tautien talkkunoita, keitä ailutten atrioita valtojen valiopöytään!
Vilise Tuonelan virran vuoksi, kohise kolmikopru! Tuo'os tuskien tähkäpäitä, rikosten viljoja, rinnan jäitä — kohta juodahan häijyn häitä kuoleman kosken alla!