Hyvä oli iso minulle, siskoset sitäi paremmat, paras armas äitimuori.
Mie itse hyväpä kelle?
Paha oli maailma minulle, pahempi impi ilkkuvainen, pahin paatunut poveni.
Mie itse pahapa kelle?
En ole hyvä, en paha, olen lapsi laulavainen, laulun lapsena pysynkin, kunis kuoppahan kuperrun. Kaikki' on kaunista minulle tämän ilman kannen alla: ilo, murhe, itku, nauru, luonto, maailma, lokakin, rauha suuren rakkauden, vihurit vihan ja lemmen; kaiketi' on kajastuksensa Luojan suuresta suvesta, ikuisesta auringosta tähtitarhojen takana.
Välirauha.
Ma tiedän, tunnenhan tarkalleen, ett' tää on vain välirauhaa, vain hetkisen virtaa vierivää. Taas kohta jo kosket pauhaa.
Vain hetkeksi rauhan ma tehnyt oon
sun kanssasi, sydän kulta.
Ole valmis, kun leijona valveutuu!
taas silloin me iskemme tulta.
Ja tietköhön myös koko maailma sen, ett' tää on vain väliaikaa. Sun tänään ma rauhassa levätä suon. taas huomenna torvet raikaa!
Sähkö fantasia.