Nyt oli vuorineuvos Rabbingilla toinen samantapainen, vanhempi ja vakavaraisempi liike, jolle tämä uusi yritys tuotti suurta vauriota. Mikä oli sen luonnollisempaa kuin että hän tahtoi tappaa sen? Ja kiinnittää palvelukseensa toisen liikkeen toimitusjohtajan?
—Mutta edeltäjäsi virassa? kysyi Johannes. Minne hän on joutunut?
—Tietysti erotettu, vastasi Topi, aivan kuin se olisi ollut itsestään selvin asia maailmassa. Eikä hänestä vahinkoa ollutkaan.
Hän oli ollut jo vanha. Ja hän oli hoitanut liikettä liian vanhan-aikaisten periaatteiden mukaisesti.
—Ja tuota pidät sinä luonnollisena? hymähti Johannes katkerasti.
Hän muisti isäänsä. Samoin oli tälle käynyt. Toinen nuorempi, uuden-aikaisempi oli tunkenut hänet tieltään.
—Se on liikemoraalia, vastasi Topi.
Johannes nyykäytti hänelle päätään hyväksyvästi.
—Niinpä tiedät, kun itse tulet vanhaksi…
Topi ei antanut hänen lopettaa lausettaan.