—Se on sen-aikainen murhe, lausui hän iloisesti. Nyt minä olen onnellinen mies ja nautin onnestani.
Hän oli huomannut jo viime talvena eräistä vihjauksista, että hänellä olisi valmis paikka Rabbingin liikkeessä. Varmuuden hän oli hankkinut siitä kuitenkin vasta vähää ennen ulkomaa-matkaansa.
—Kuinka? kysyi Johannes. Etkö kertonut toissapäivänä minulle matkustavasi oman yhtiösi, entisen yhtiösi rahoilla?
—Kyllä, vastasi Topi luonnollisesti.
—Ja sinä tiesit jo silloin, että tulisit siitä pian luopumaan?
Maksatat heillä vielä opintomatkasi?
—Aivan oikein. Välikirjani menee umpeen vasta syyskuussa.
—Mutta sehän on…
Petollista! aikoi Johannes sanoa.
—Se on liikemoraalia, hymyili Topi.
Miksi he olivat niin hulluja, että maksoivat? Miks'eivät olleet häntä välikirjalla pitemmäksi aikaa sitoneet? Taanneet itselleen hänen työtään ja ammattikokemustaan ainakin muutamiksi vuosiksi eteenpäin, ennen kuin matkarahan antoivat.