—Kuten tahdotte, lausui Johannes. Me maksamme siis kukin puolestamme.
Signe ojensi rahansa hänelle vaihdettavaksi.
Sillä aikaa kuin Johannes keskusteli tarjoilijan kanssa, otti Signe ikäänkuin muissa mietteissä Irenen kynän pöydältä ja kirjoitteli laskun selkäpuolelle.
Johannes tarvitsi sitä takaisin. Silloin sattuivat hänen silmäänsä sanat:
»Mitäkö hyötyä teillä on lupauksenne rikkomisesta? Aina enemmän kuin siitä, että pidätte sen.»
Hän vilkaisi nopeasti Signeen, joka yhtä nopeasti vastasi hänen katseesensa.
Kaikki nousivat. Johannes rutisti paperin ja pisti sen povitaskuunsa.
—Te säilytätte laskuja, huomautti Signe ohimennen.
—Tämän säilytän minä, lausui Johannes merkitsevästi.
He tulivat kadulle. Lämmin huhtikuun ilta läikähti heidän kasvoilleen.