Mutta samalla käydään täällä myöskin suurta, henkistä ja aineellista, aseetonta ja aseellista maailmantaisteloa idän ja lännen välillä, suon hengen ja graniitin hengen välillä, ihmisen alkuperäisten vaistojen ja ylemmän, ohjaavan, järjestävän järjen välillä, josta jälkimmäinen varmaan on voittajana suoriutuva.
Mutta milloin? Kuinka kauan on kestävä tämä verinen tilinteko? Miten paljon täytyy tämän poloisen heimon kärsiä siitä orjanmerkistä, jonka Jumala kaikkivaltias nähtävästi on sen otsaan piirtänyt sen ensimmäisestä veljesmurhasta saakka, jolla se jo luomisen aamussa maat ja taivaat kauhistutti?
Sillä Kain, joka surmasi veljensä Abelin, oli kaikesta päättäen suomalainen!
Kummako, jos olivat suomalaisia Untamot ja Kalervot, ihmekö, jos Kullervon synkkä taru on suomalaisinta suurtaidetta, mitä on kyennyt milloinkaan luomaan tämän heimon henki? Omamme olet, "sinisukka Äijön lapsi!" Mutta hirmuinen sinä olet eikä sinua muut voi rakastaa kuin äitisi, joka sinut on synnyttänyt, ja joku joukosta ehkä, joka tuntee noiden samojen turmiollisten voimien omassa povessaan temmeltävän.
Mutta Pohjola? Mutta Kalevalan uroot? Kaikki ovat yhtyneet sinun syyllisen pääsi menoksi. Ja sinä menet perikatoon, sillä niin täytyy käydä, että valkeus voittaisi ja korkeampi tahto sinun kummullasi riemuitsisi.
Sinä et kelpaa elämään. Sinä kelpaat vain runo-aiheeksi, vain sankariksi Suomen suurimpaan murhenäytelmään.
Sinä kuulut sinne alhaalle. "Syvällepäin, maahanpäin, poispäin, tummaan, synkkään, pimeään, pahaan", kuten Nietzsche sanoo. Emmekä me kuitenkaan voi kieltää sinulta ikuista, katkeamatonta verensidettämme, hirmuista, kamalaa, kohtalokasta yhteenkuuluvaisuuttamme.
Ei kukaan tämän kansan lapsi. Ei kukaan, jonka elämä on vain hänen yö-syntyisen ja hänen päivä-syntyisen puolensa hellittämätöntä, perivihaista velisurmaa.
"Kansankavaltajia?" Niinkuin me sillä siitä pääsisimme! Niinkuin ei kansankavallus olisi aina hiipinyt tämän heimon kantapäillä!
"Sala-ampujia?" Niinkuin ei kautta kansamme historian Joukahainen olisi aina ampunut Väinämöistä, sulkanuoli aina suhissut juuri maan parhaita päitä kohti!