[13] Kertomus kuvailee liioitellen tavallista maaorjuudessa elävää talonpoikaa Nicoletten ja Aucassinin vastakohtana. Talonpoika esiintyy harvoin ritarirunoudessa ja silloinkin joko halpana, ala-arvoisena olentona tai muuten irvitettynä.
[14] Runon sisällyksessä kuvastuu Suchierin mukaan vanha kansanluulo, jonka mukaan Venus-tahti voittaessaan kirkkaudessa kuun saattaa viedä yhteen toisistaan erotetut rakastavaiset. Ikävöiminen yön tyyneydessä johtaa helposti ajatukseen, että säteilevä tähti, jota kaipaava rakastaja katselee, näkyy samaan aikaan rakastetullekin, ollen siten yhdyssiteenä heidän välillään. Tästä uskomuksesta mainitsee Suchier monta esimerkkiä.
[15] Nimen Torelore johtavat julkaisijat leikkilaulujen kertosäkeistä (Suomessa esim. ritiratirallaa y.m.) Saduissa tarkoitettiin sillä nurinkurista maailmaa, missä miehet tekivät naisten työt ja päin vastoin. Julkaisijat arvelevat, että Torelore tässä tarkoittaa Aiguemortes'in seutua Pohjois-Ranskassa, josta leikillä kerrotaan, että ihmiset ansaitsevat leipänsä takaperin astumalla = nuottaa vetämällä; mitä enemmän siellä sataa, sitä kovemmaksi tulee maa = hiekkainen maaperä kovettuu sateessa; tuulet kuljettavat vuoria = lentohiekka-kummut siirtyvät tuulen mukaan; mitä kuumemmin päivä paistaa, sitä enemmän pakastaa = suola kiteytyy lammikkoihin auringonpaisteessa y.m.
[16] Luulisi, että tässä olisi kysymys vain tuon sadunomaisen, nurinkurisen maan tavoista. Mutta sekä Suchier että Herz osoittavat, että pohjalla piilee vanha kansantapa, la coupade, joka vielä on voimassa muutamien luonnonkansojen keskuudessa. M.m. on muutamien Etelä-Ameriikan intiaaniheimojen tapana, että miehen täytyy noudattaa synnyttäjäin ruokajärjestystä ja olla työtä tekemättä. Herzin mukaan on sama tapa vielä säilynyt, Korsikassa.
Siitä, että mies yksin makaa lapsivuoteessa, mainitsee Herz myöskin monenlaisia esimerkkejä sekä muista maanosista että Euroopasta, ja se on hänen mukaansa vielä säilynyt Espanjan baskilais-maakunnissa, jopa Ranskassakin Pyreneitten tällä puolen, Béarnissa. Nämä tapaukset tuntuvat hänestä kuitenkin epäilyttäviltä, ja ne voitaneen muutoinkin selittää.
Kirjallisuudessa se verrattain usein tavataan omituisena tai hullunkurisena piirteenä. Euroopaan tuli kai tieto tällaisista tapauksista itämaisten tarinain mukana ja matkakertomuksissa, ja herätti luonnollisesti paljon naurua. Huvittaakseen kuulijoitansa on kai tämänkin tarinan tuntematon tekijä ottanut sen mukaan, niin väljähtyvää kuin tuonlaatuinen huumori onkin vuosisatojen vieriessä. Kts. muuten Schurtz, "Kulttuurin alkuhistoria" s. 207.
[17] Tällaisia sotia käytiin hölmöläistarinoissa.
[18] Droit de lagun on barbaarinen oikeus jonka nojalla rannikon asukkaat anastivat haaksirikkoutuneen laivan lastineen ja veivät miehistön orjuuteen. Keskiaikana koetti hallitus ja kirkko kyllä vastustaa sitä, mutta pikku ruhtinailla oli tuosta oikeudesta suuret tulot. Vielä 1600-luvullakin kehui Leonin piispa, että hänellä oli maailman arvokkain kivi, tarkoittaen sillä erästä karia, joka tuotti hänelle 10,000 sou'ta vuodessa.
[19] Kartagon kuningas on saduissa hyvin tavallinen mahtimies.