Kuin tuulen viemänä on tultu Saksan läpi, jossa kotoinen tunnelma on jo vastaan tuulahtanut, ja nyt ollaan Itämerellä viettämässä vappua, keskellä omia kansalaisia, jotka mikä missäkin harhailtuaan pyrkivät jälleen kotiinsa, tuohon pieneen maahan, joka ainoana onnen ja viihtymyksen sijana heille tuolta kaukaa viittaa. Matkustajalla on aina kaksi hauskaa hetkeä: lähtö, vapautumisen tunne, ja kotiin tulo, lieden tuttu lämmin, koko sen ilmapiirin uudelleen hengittäminen, joka antaa voimat kestämään elämän vaatimukset. Luottamuksella ja ilolla veljekset saattoivat todeta, ettei Suomen kansalla ole Europan muiden kansojen rinnalla häpeämistä, vaan puolustaa se rintamapaikkaansa tyydyttävästi. Ja voipa sanoa, että Suomelle loistaa kevään ja nousevan miehuuden aurinko, jotavastoin se monessa paikassa muualla paistaa surullisen laskun, vanhuuden ja rappeutumisenkin ylle.
Kun Turun juna toukokuun 2 päivänä saapui Helsingin asemalle, katsoi Juhani kelloansa ja laski vähän aikaa, tuumien sitten: "Oli se aika huraus! Kesti suunnilleen viisikymmentä vuorokautta ja kaksikymmentä tuntia. Mitäs piditte Europasta?"
Ja tapaillessaan vastausta muisti Simeoni persialaisen Mardonioksen, Gobryaan pojan sanat, joista Herodotos kertoo:
"Europa on erittäin kaunis maa, joka kantaa kaikenlaisia istutettuja puita on erinomaisen hedelmällinen ja sen arvoinen, että kaikkien kuolevaisten joukolta vain kuninkaan tulee saada se omakseen."