Kun kukistitte tsaarivallan, luulimme, että nyt koittaisi meille sen vapauden täysi mitta, jonka juhlallisesti, kuin ristiä suudellen, olitte muiden liittolaistenne kanssa pienille kansoille vannoneet. Mutta kauan ei Kerenskin hallitus ollut vallassa, ennenkuin saimme huomata, ettei se ollut uskollinen todellisen vapauden pyhälle aatteelle. Se ei yksinkertaisesti halunnut noudattaa vapauden käskyä Suomeen nähden siinä laajuudessa kuin Venäjään nähden, vaan tahtoi pitää meidät edelleen kansakunnalle arvottomassa holhouksessa, ja suostuen vain siihen, mihin olosuhteet suorastaan pakottivat sen suostumaan. Tästä johtui sen epäröivä, saamaton ja mihinkään pystymätön politiikka, joka ei lopulta saavuttanut kenenkään kunnioitusta. Erikoisesti vaaralliseksi meille muodostui sen politiikka siinä suhteessa, ettei se alusta alkaen asettunut tarmokkaasti taistelemaan venäläistä rikollisuutta vastaan Suomessa, vaan m.m. ikäänkuin meitä masentaakseen ja pelottaakseen lisäsi täällä olevia venäläisiä joukkoja, joita se ei kuitenkaan pystynyt hillitsemään. Tällä se, jos nyt toteutuu, mitä me pelkäämme, on ottanut itselle historian edessä sellaisen taakan, että se armottomasti lyyhistyy sen alle.
Minä kuulen, toveri Shishko ja toveri Rähjä, teidän riemastuneena edellä sanomani johdosta huudahtavan: Aaaaaaaa!… Kerenskin hjallitus hjuono hjallitus… kansa kjukistamas Kerenski hjallitus… aaaa…vot! Mutta minä liikutan vakavasti päätäni oikealta vasemmalle ja taas takaisin. Hjuono hjallitus, sanotte! Ja kuitenkin sillä oli sydämellisen harras halu ylläpitää Suomessa ja lisäksi vielä saattaa Venäjälläkin voimaan juuri nuo porvarillisen elämän peruspylväät, jotka alussa luettelin, ja jotka ovat ainoat järjellisen elämän edellytykset, mitä inhimillinen yhteiskunta tällä karman asteella on voinut ulosfundeerata. Tosin siltä puuttui voimia niitä toteuttaa, ja "moninaisissahan se puuttui muutenkin", mutta se edusti kuitenkin tuota järjellistä ja oikeata periaatetta. Jos hallitusta sen jälkeen tahdotaan parantaa, tapahtuisi se kai sillä tavalla, että sille annettaisiin todellista voimaa käytännössäkin toteuttaa tämä pelastavien edellytysten suunnitelma. Minä en tiedä, miten toverit Lenin ja Trotski suhtautuvat tällaisiin porvarillisen yhteiskuntajärjestyksen perustuksiin, mutta minä luulen, päättäen sanomalehtitiedoista, heidän ohjelmaansa siinä suhteessa sellaiseksi, että me porvarillisesti kansanvaltaiset immeiset menemme aivan päästämme sekaisin. Otsallemme kohoaa syvän huolestumisen kolme ryppyä.
Mutta ennenkuin menen etemmäksi tässä kohdassa, saanen hiukan viitata siihen, mikä esti esim. Kerenskin hallitusta luomasta tuota — porvarillisesti katsoen — järjellistä yhteiskuntarauhaa. En tahdo syventyä tämän laajan kysymyksen kaikkiin puoliin, vaan tyydyn ainoastaan mainitsemaan sen, mikä on ollut julkisin Kerenskin vastustaja, nimittäin n.s. bolshevismin. Kun Te, arvoisat toverit, lukeudutte tähän valtiolliseen puolueeseen, jota minun nyt porvarina pitäisi arvostella, käypi asemani suurta hienotunteisuutta vaativaksi ja arkaluontoiseksi, etten sanoisi hengenvaaralliseksi. Bobrikoffia, Obolenskia, Seyniä, Stahovitshia ja Nekrasovia saattoi puhutella kuten Hämeessä sanotaan, "halkinaisesti", mutta eräs ääni sisässäni varoittaa minua nyt valikoimaan sanani, kun ne kajahtavat demokraattisen vallan täydellisyyden edessä.
Tartunpa siis uudelleen ainoaan terä-aseeseeni, kynään, ja uudistan väitteeni, nimittäin että bolshevismi on estänyt yhteiskuntarauhan ja järjellisen valtioelämän kehittymisen ei ainoastaan Venäjällä vaan myöskin Suomessa. Sen vastuulle jäävät ensi kädessä ne taivaan kostoa huutavat rikokset ja väkivaltaisuudet, joista sanomalehtemme ovat joka päivä olleet tulvillaan. Kun nyt näiden molempain valtioiden kohtalo on joutunut ainakin toistaiseksi tämän anarkistisen liikkeen haltuun, ja sen mukana avautuneet kaikki mahdollisuudet myös suomalaisille vastuuttomille voimille, niin kysytäänpä totisesti Suomen porvarillisilta aineksilta kykyä pysyä koskessa tukin seljässä, silloinkin kun se töytää vedenalaiseen kallioon. Kun sellaisessa valtakunnassa kuin Venäjä kansalaissodan keskellä ministeristö vakavasti ottaa ohjelmaansa m.m. maan yleisen valtion haltuun ottamisen ja "jakamisen tilattomille", merkitsee se meidän porvarillisen pimeytemme mukaan kaikkien elämän takeitten loppumista ja uuden "smutnoje vremjan" alkamista, jossa vallitsee kaikkien sota kaikkia vastaan. Kun Te, toveri Shishko, olette nyt keskuudessamme jonkunmoisena tämän suunnan komisariona, jolla kai asiallisesti tarkoitetaan entisen kenraalikuvernöörin valtaa, ymmärrätte, millä tavattomalla jännityksellä odotamme bolshevismin ilmauksia täällä meidän keskuudessamme ja Teidän suhtautumistanne niihin.
Me olemme nöyryytetyt ja kukistetut. Vaikka meillä on eduskunnassa enemmistö, tiedämme siitä huolimatta, että onnemme ja menestyksemme nykyhetkellä riippuu Helsingin matruuseista ja siitä vaikutuksesta, mikä Teillä mahdollisesti heihin on. Me suorastaan nöyrästi pyydämme, ettette sallisi meitä ainakaan vielä surmattavan ja ryöstettävän, vaan että kaikesta huolimatta koettaisitte pitää yllä edes jonkunmoista oikeutta, saada "hulluuteen jotakin järkeä". Kun Teidän valta-aikanne loppuu ja bolshevismi on tukahdettu, on Teidän helpompi katsoa taaksenne, jos näin menettelette.
Te pudistatte hämmästyneenä päätänne: "Bolshevismi kukistettu! Kuinka se voisi tapahtua!" Minä uudistan väitteeni, sillä vakaumukseni on, että ennenpitkää kaikki, jolla ei ole järjellistä pohjaa, olkoon se hetkellisesti kuinka voimakasta tahansa, kukistuu, sillä muuten me vaipuisimme raakalais-asteelle. Bolshevismilla ei ole elämisen mahdollisuuksia, sillä sen oma sisäinen mahdottomuus tappaa sen. Bolshevismilla ei ole yleensä toiminnan mahdollisuuksia millekään muulle suunnalle kuin yhä enenevään sekasortoon ja anarkiaan päin. Kuten kaikkia utopistisia ja fantastisia kansanliikkeitä vaivaa sitäkin absoluuttinen todellisuustunnon puute.
Toverit Shishko ja Rähjä! Teidän edeltäjänne eivät ole tahtoneet olla vallankumouksen suurelle vapausaatteelle uskollisia, vaan ovat kaikin voimin koettaneet suomalaisten vapauspyrkimyksiä rajoittaa. Kun nyt vallankumouksen lapsista teoriassa ihanteellisin, bolshevismi, on vallassa, odotamme kaiken "muun hyvän" joukossa merkillisellä uteliaisuudella, mitä se meille tässä suhteessa tarjoo. Omasta puolestamme emme puhu vielä mitään, sillä viikon kuluessa voi paljo tapahtua, mutta jonkun ilmiön haluaisimme siltäkin taholta nähdä, ikäänkuin historiallisten kokoelmaimme täydennykseksi.
Ennenkuin lopetan tämän kirjeeni, jossa hyvin luultavasti näkyy se hämmennys ja sekasorto, joka on vallannut meidät porvaripoloiset, pyydän, ettei arvoisa vapaa kansanvalta lakkauttaisi tätä lehteä, jossa se julkaistaan, ettei sen toimittajaa vangittaisi eikä pahoinpideltäisi ja että meille porvareillekin yleensä säilytettäisiin edes se sananvapaus, joka eräillä rajoituksilla oli esteetön tsaari Nikolai II:nkin aikana. Itse oleskelen enimmät ajat piilossa perunakellarissa, jossa minulla on aseena kauhean näköinen malajilainen nuija, jonka muuan merikapteeni aikoinaan varasti havaijilaiselta päälliköltä, kaksi malajilaista myrkytetä keihästä, kaksi tsulukafferilaista assegai-keihästä, yksi alkuperältään epätietoinen keihäs, japanilainen samurai-miekka, terävä kuin partaveitsi, Grafton-painetti, saksalainen ratsuväen sapeli vuodelta 1813, kolme venäläistä sapelia, joista jokainen on todistuksena sikäläisen teollisuuden kurjasta tilasta. Kaikki nämä aseet, nuijaa lukuunottamatta, olen tietenkin saanut saksalaisista vedenalaisista venheistä, minkä täten Teille, Herra Komissario, tunnustan.
Tervehtäen demokraattisen vallan täydellistymistä merkitsen kunnioittaen ja toverillisesti —
— — —