Mutta olisiko bolshevikien vallankumous Pietarissa voinut antaa sosialisteille todellisen aiheen suurlakkoon? Voimmeko vakavasti uskoa, että he yhtymällä siihen ovat todellakin luulleet voivansa saavuttaa täällä etuja, joita ei olisi saatu ilman lakkoa? Suuret laumat tietysti sellaista voivat kuvitella, vähänkään mukana olleet eivät. Bolshevikien kapina Pietarissa ei tietysti ollut meille minkäänlainen suurlakon aihe ja syy.
Siinä olemme!
Vaikka etsisin maat ja taivaat, en löydä ainoaakaan järjellistä syytä eilen päättyneeseen suurlakkoon, ja se on lohduttomin tulos, mitä ajatella saattaa. Mitä on sanottava kansasta, joka ilman mitään aihetta syöksee koko maan sellaiseen laittomuuden ja anarkian tilaan, jossa viime vuorokaudet on oltu? Millä kehityksen ja kypsyyden asteella onkaan se kansanluokka, joka ryhtyy tällaiseen pelkän sokean alaluokkavihan ja verenhimon ajamana!
Meille ei jää tässä murhaajienkin keskellä muuta keinoa kuin taas uudemman kerran ruveta korjaamaan sitä mitä on hävitetty. Se tuntuu raskaalta, mutta se on tehtävä. Emmehän voi ruveta tästä maasta poiskaan muuttamaan? Ne ovat nuo järjettömät työmieslaumatkin, jotka ovat keskuudessamme äsken murhatöitä suorittaneet, meidän onnettomia kansalaisiamme, joiden rinnalla meidän kaikesta huolimatta täytyy koettaa luoda siedettävät elämisen ehdot. Tämä on mielestäni se ura, jolle sisuansa hilliten nyt täytyy koettaa ajatuksensa ohjata.
Mutta siitä on näissäkin oloissa jyrkästi pidettävä huoli, että laki ei nuku. Lain henki ei kuole maastamme sosialistien määräyksellä. Murhaajat ja kaikki, jotka ovat tehneet itsensä syypäiksi sellaisiin tekoihin, joita ei mitenkään voida poikkeustiloillakaan perustella, ovat saatettavat lain mukaiseen rangaistukseen. Jos se ei onnistu nyt, täytyy sen onnistua myöhemmin. Lailla juuri on kansa kasvatettava ja sen vaatimukset ovat pyhinä pidettävät. Aseiden keskellä se saattaa pakosta levätä, mutta se hijoo miekkaansa levätessään. Ellemme pyri tähän kaikesta huolimatta, saamme jakaa sosialistiemme häpeän.
Miten onkaan tunnelmamme nyt? Luulen, että me porvarilliset ajattelemme niin yleisesti koko kansamme kannalta, että meidät tällä hetkellä, tuon surkean lakkoasian vuoksi, kärsimyksistämme huolimatta valtaa — ei viha — vaan syvä suru, häpeä ja nöyryytyksen tunne. Kunpa ei suuri asiamme olisi nyt menettänyt otollisinta tilaisuuttansa!
(20/11 17.)
Agitaattorille.
Sanomalehdissä on kerrottu Teidän kiihkeässä, kansanpuhujan kaikkia taikakeinoja käyttävässä puheessa punakaartin kokouksessa lopuksi vaatineen, että silloin vankina olleet suojeluskaartilaiset "luovutettaisiin tuomittaviksi venäläisille miehille." Tämä Teidän vaatimuksenne oli minulle kuin salaman välähdys pimeydessä: se paljasti häikäisevällä räikeydellä sen henkiolemuksen laadun ja kokoonpanon, joka on määräävä Teissä ja todennäköisesti suurimmassa osassa Teidän tovereitanne. Sallinette, että koetan lukijoilleni kuvata, mitä näin, että hekin tietäisivät, keiden kanssa olemme tekemisissä.
Teidän elämänuranne on minulle sangen selvä, vaikka en tiedäkään siitä ainoatakaan vuosilukua tai muuta sellaista. Te olette todennäköisesti suomalaisen työmiehen poika, joka on käynyt läpi työmiehen elämän sellaisena kuin se tässä maassa esiintyy, kokenut kovaa, jos isä on ollut laiska tai juoppo, viettänyt yleensä onnellisen lapsuuden, jos isä on ollut raitis ja ahkera. Te olette parhaassa tapauksessa käynyt läpi kansakoulun ja saanut sieltä ensimäisen himmeän aavistuksen suuresta maailmasta ja siinä myllertävistä pyrkimyksistä ja aatteista. Ja hyvin luultavaa on, että kaikista onnettomuuksista huolimatta Teidän ympäristönne lapsuudessanne yleensä oli omiaan kasvattamaan Teistä kunnon miestä, ohjaten Teitä rehellisyyteen, kunniantuntoon, ahkeruuteen, hyviin tapoihin, jopa isänmaanrakkauteenkin. Niin, menenpä niin pitkälle, että uskon Teidänkin joskus tunteneen rakkautta Suomen maahan ja sen kansaan, olleen ylpeä siitä, että olitte suomalainen, ja olleen valmis sitä puolustamaan vääryyttä ja sortoa vastaan. Näillä ihanteilla oli Teidät kotinne ja ympäristönne varustanut, antanut Teille köyhyydestä huolimatta kauniit matkaeväät, kun lähditte maailman rantaa kulkemaan.