Vilahduksessa ja huolimatta Ontrein rauhoittelusta oli nuorukainen troikan luona. Tummapartainen, naurava ja hyvännäköinen venäläinen piti tyttöä kädestä kiinni, iloisesti häntä puoleensa suostutellen ja leikkiä laskien. Nähdessään nuorukaisemme kiireesti lähestyvän, päästi hän neidon, antaen käskyn ajajalleen. Heti läksi troikka liikkeelle, ja herra troikassa vilkutti ystävällisesti nuorukaiselle kättään, ikäänkuin sanoakseen, ettei mitään pahaa oltu tarkoitettu. Tyttö ja mummokin olivat jo vironneet säikähdyksestään. Kooten kaiken venäjän kielen taitonsa kysyi nuorukainen hengästyneenä, mitä oikeastaan oli tapahtunut. Nuorempi järjesti hiestyneenä huiviaan ja epäjärjestykseen joutunutta tukkaansa, vanhempi kiiruhti selittäen vastaamaan:
Ei ollut mitään erityistä tapahtunut. Tuo vallaton mies oli tarjonnut sijaa tarantassissa, ja kun siitä ei oltu huolittu, oli hän muka väkisin ajoneuvoihinsa vetänyt. Hyvä oli, kun sattui muita matkalaisia, ettei pitemmälle leikissään mennyt, vaikka ei hän tietysti mitään pahaa olisi lopuksikaan voinut, tuskinpa tahtonutkaan tehdä. Voi, voi, kuinka oli turvatonta kahden naisen näillä erämaan teillä vaeltaa, turvatonta, herra, kovin turvatonta!
Nuorempi nainen otti huivin päästään paljastaen kauniit kasvonsa kokonaan ja kääntyen nuorukaisen ihailevien silmien edestä punehtuen pois. Tämä näki nyt, ettei hän voinut olla mikään tavallinen sen seudun tyttö, sillä siksi hienostunut oli hänen kasvojensa ilme ja siksi säilynyt hänen kapea ja valkoinen kätensä.
— Miksi ette aja? kysyi nyt nuorukainen.
— Herrat vain ajavat, ei talonpojat, vastasi mummo hiukan salaperäisesti, lisäten sitten:
— Me menemme Solovetsin monasteriin.
— Sinnehän mekin, ilmoitti nuorukainen, ja ehdotti sitten aivan luonnollisena asiana:
— Yhdessä käykäämme, niin eivät enää tahdo ajoneuvoihinsa?
Mummo ei sanonut mitään, katsahti vain epäilevästi seuralaiseensa.
Mutta kun tämä nyökkäsi päätään, rupesi hän suostumaan.
— Kuka sinä olet, herra? kysyi hän. Avomielisesti teki nuorukainen selkoa itsestään, esittelipä Ontreinkin, jonka nähdessään mummo hiukan hymähti. Mutta kun nuorukainen vuorostaan uteliaana kysyi, ketä he sitten olivat, ja mummo aikoi ruveta vastaamaan, estikin sen neito äkkiä supisten mummon korvaan jotakin.