— Katsoppas, kuinka kodikkaan näköisiksi tämä valaistus muuttaa meidän vanhat rakennuksemme.
— Siellä vanhassa rakennuksessa on nyt kodikkaita suojia, joissa vallitsee Soljalan nuori ja kaunis emäntä…
— Joka ei osaa mitään…
— Joka on kotinsa henki ja elämä, ja jolla on rakkaus ohjaajanansa…
— Joka on usein kärsimätön ja pahalla tuulella…
— Joka kerran tulee äidiksi ja lahjoittaa Soljalalle uuden isännän ja isänmaalle kunnon kansalaisen…
Silloin kääntyi Eva mieheensä ja kysyi loistavin silmin:
— Luuletko Juho, että siitä tulee poika vai tyttö?
— Ensiksi tyttö, sillä niin tahtoo jokainen mies, joka oikein rakastaa vaimoansa. Ensin äidin kuva ja äidille tuki.
— Lähdetään kotiin! sanoi Eva äkkiä ja läksi juoksemaan keveästi kuin varsa. Mutta Juho viivähti hetken perässä vain nähdäkseen kyllältään tuota näkyä, jonka herpaisevan kauneuden hän äkkiä huomasi: nuoren ihanan naisen, joka juoksee keveästi kesä-illassa ja joka on hänen omansa!