— Vai kannattanut! Kelläs ne sitten on Suomessa rikkaudet ellei talonpojilla? Ei suinkaan virkamiespahasilla? Ja paljonko siisteys maksaa? Ei muuta kuin hiukan vaivaa vain. Vai tuliko Aapo köyhemmäksi siitä, että pyyhki jalkansa ja pesi kätensä?
— Ka enhän minä… Ihan tekisi mieli saunassa käydä ennenkuin noin kulusen ja kauniin emännän pöytään istuu… Vaikka vielä viereenkin joutuisi…
— Eipä tiedä! Mutta tällä kerralla on Aapon paikka tässä.
Väki oli näinä minuutteina saapunut ja Eva oli syrjäsilmällä pitänyt huolta, että kaikki tarkoin noudattivat hänen ohjeitaan. Hänen ei tarvinnut muuta kuin vilkaista tulijaan, jolloin tämä säpsähti ja teki, minkä näki määrätyksi. Pahimman vastuksen tuotti Pahna-Liisa.
— Jottako käsiä pesemään! E-enhän minä, vanhankansan ihminen, keskellä viikkoa. Johan sitä saunassa lauantaina pestiin. No voi hyvänen aika.
Mutta Eva sanoi ystävällisesti ja vakavasti:
— Liisa tekee nyt niin kuin on määrä.
Ja Liisa totteli, tuli keittiöön, risti kätensä vatsansa päälle ja sanoi:
— Ihan tuntuu kuin tulisi kirkkoon. Ja Leenalla tuollaiset liinat ja vehkeet. Kyllä nyt on Soljalassa elämä herrastunut.
— Niin, sanoi Eva, te ette kyllä enää kummastele sitä, että lypsäjillä pitää olla puhtaat lypsinkaavut. Sen asian tarpeellisuuden olette oppineet ymmärtämään. Mutta omalta ruokanne laittajalta, joka pitelee sitä, mitä teidän on suuhun pantava, häneltä ette ymmärrä vaatia samaa siisteyttä kuin lehmän hoitajalta. Oletteko te ihan hassuja?