— Mitä sitten voisit tehdä, yksin kun olet?
Tiedätkö, että olet Vornan kylässä? Mutta samapa se. Kun lappalaistyttö ei ole täällä mieluinen muille kuin Vornalle, niin suostun tuumaasi, rupean liittolaiseksesi.
Hän hymyili omituisesti ja silmiin ilmestyi tutkimaton ilme, kun hän yhä tarkasteli kiinteästi Seppää. Tämä oudostui taas hänen tutkivaa katsettaan ja kuiskasi käheästi:
— Mutta kuka takaa, ettet petä, vaikka säästänkin sinut? Menet ja ilmiannat minut suoraan? Sano, kuka olet.
Kiihtyneen epäluulonsa vallassa tarttui Seppä uudelleen tyttöön ikäänkuin varmistautuakseen saaliistaan ja mutisi itsekseen:
— Varminta taitaa olla, että vien sinut mukaani, niin et voi pettää.
Tyttö tytöstä.
Mutta aivan harmaaksi kasvoiltansa käyden virkkoi silloin tyttö:
— Usko minua, minulla on syyni olla sinua pettämättä. Vannon auttavani Lailaa pakosalle enkä ilmoittavani täällä olostasi kellekään mitään. Luota sanaani, jonka aina pidän, sillä olenhan — Vornan sisko Aino.
Hän sanoi sen vakavasti, melkeinpä surumielisesti, mutta samalla niin arvoituksentapaisesti, että Seppä taaskin häntä kummasteli. Mutta asiansa vannoessaan katsoi tyttö häntä niin kirkkaasti silmiin, että hän hetken mietittyään tunsi omituisen luottamuksen heräävän mielessään. Hän sanoi harkiten:
— Olkoon. Ja jos petät, raukka, niin sillä eivät ole vielä kaikki keinot koetettu. Mutta varalta on paras, että selität tarkoin, missä tuvassa tyttöä säilytetään. Ehkä olisi paras viedä sinut pantiksi ja vaatia veljeäsi vaihtamaan. Mutta siitä olisi seurauksena monet hankaluudet, joista pahin se, että veljesi saisi tietää meidän olevan jossain täällä ja koettaisi tietysti kaikkensa saadakseen sinut muuten vapautetuksi. Ja sinulle siitä koituisi suuria kärsimyksiä, ehkä kuolemakin, jota minä en tahtoisi. Uskon, että koetat vapauttaa Laila-raukan, viatonhan hän on samoinkuin minäkin. Emmehän ole kumpainenkaan teille koskaan mitään pahaa tehneet?