— Kiesus auta! Mitä merkitsee tämä meteli? kysyi Lippo pelästyneellä äänellä.
— Voi, lapseni! valitti Staalo.
Mutta Seppä oli ymmärtänyt heti, mistä oli kysymys.
— Meikäläiset ovat piirittäneet suden omaan pesäänsä, selitti hän lyhyesti ja jatkoi sitten: Mutta mitä meidän on sitten tehtävä, sillä nähtävästi eivät Aino ja Laila ehtineetkään lähtemään?
— Käydään joukkoon, sanoi silloin Lippo. Ehkä ehdimme ajoissa pelastamaan tytön sekä heikäläisten että meikäläisten käsistä. Muuten varmasti tappavat, kuten tekevät muillekin, sillä sellainenhan on näissä asioissa molemmilla tapana. Sinä Staalo vartioi tavaroitamme. Seppä ja minä lähdemme tuonne.
Seppä meni jo pyrynä suoraan ääntä kohti pimeän metsän läpi. Aukealle päästyään hän aivan kuin eteensä avautuvan näyn huumaamana pysähtyi.
Palava pirtti oli kuin tulitorni, joka viskeli miljoonittain säkeniä kauas pimeään avaruuteen. Tulipalon loimussa saattoi nähdä, kuinka hyökkääjät itsepintaisesti yrittivät sisään kaikista kujista ja aukoista, ja kuinka karjalaiset jäykästi pitivät puoliaan. Sanoin kuvaamaton melu ja ähellys täytti ilman kuin hornan henkien raivo. Kauhistuneina miehet tätä katsoivat ja kuuntelivat.
— Voi surkeutta ja onnettomuutta kuitenkin, sai Lippo sanotuksi, jatkaen: Koko kylä siis tuhotaan, kaikki tapetaan ja niin on kosto täytetty.
— Muistanet, Lippo, että äsken on sama temppu tehty monelle meikäläiselle kylälle. Ja ennen tämä peli ei lopu, kuin on vienalaisilta otettu luonto pois. Mutta silti ei tarvitse olla julma. Ottakaamme osaa kylän valloitukseen, niin kentiesi saamme estetyksi kostonjanoisten miestemme tihutyöt, joita itsekin tyynnyttyään katuisivat. Voiton kiihkossaan karjalaisetkin julmuuksiaan harjoittavat, sillä tyynellä mielellä ollessaan ovat mieluummin lempeitä ja sääliväisiä. Niinhän olet kertonut itsekin.
— Niin ovatkin. Olen nähnyt, kuinka raain ja hurjin karjalainen on säälien ruvennut äidittömäksi jäänyttä pienokaista ruokkimaan. Mutta minusta on tällainen taistelu luonnotonta, sillä ovathan he heimolaisiamme ja puhuvat meidän kieltämme.