Pian oli Sepällä kädessään valtainen, raskas tappara, jonka edestä täytyi kaatua, kun se saapui suhisten voimakkaan käsivarren kulettamana. Ilon välke näkyi hänen silmissään ja taistelun halu sai hänet kokonaan valtaansa. Musta Nykyri riisui sarkaisen takkinsa, vetäisi tuppivyötänsä vähän kireämmälle ja tarttui hänkin tapparaansa.
— Hiki siinä tulee vähemmilläkin ketineillä, arvosteli hän ja lausui sitten ympärillään huohottaville miehilleen:
— Se on nyt sillä lailla, että tämä suden pesä on otettava ja pian. Jos kauan viivymme, saapuu heille apuväkeä muualta, sillä lappalainen teki tulensa liian aikaisin. Miehissä siis kujalle, sillä nyt se otetaan, vaikka olisivat edessä kaikki Vornain vainajatkin.
Hän sylkäisi kouriinsa, tarttui raskaaseen sotakirveeseensä ja ryntäsi vihurina, Seppä rinnallaan, kujaa kohti, jossa Vorna odotti kuin raivostunut karhuja kyyrysillään kuin virityksessä oleva ponnin.
Mutta hetkistä ennen oli Vorna puhellut vanhalle Arhipalle:
— Taatto, aavistanpa, ettemme jaksa kyläämme kauan pitää. Niin pian kuin pääsevät toisia rakennuksia sytyttämään, tulee meille lähtö. Mene siis uudelleen äitini ja sepän luo sekä pane heidät kokoamaan kaikki naiset ja lapset sellaiseen paikkaan, että siitä on helppo päästä kylästä ulos. Ranta-aittain välistä esimerkiksi pitäisi voida päästä, kunhan saamme vainolaisen huomion muualle johdetuksi. Heti kun olet saanut tämän tehdyksi, ilmoita kaikille miehille, että heidän tulee sinun huudostasi yhtaikaa kuin jousen selältä lennähtää kylästä ulos, yhtyä johtoosi ja käydä kuin myrsky vainolaisen kimppuun. Vaikka meitä onkin vähemmän, tarvitsevat he kuitenkin ainakin aluksi kaikki miehensä meitä vastaan, ja sillä aikaa pääsevät naiset ja lapset sekä vanhukset pakenemaan. Ajakaa myös elukat samalla irti, sillä siten niistä jokunen säilyy. Ellemme näin tee, pelkään, että saamme tässä surmamme joka kynsi. Näin kuitenkin osa säilyy, joskin me miehet manalle joutunemmekin. Mene siis nopeasti, sillä minä kyllä jaksan vielä yksinkin tätä paikkaa hallita, kunnes pääsette hyökkäämään. Silloin ne täältäkin syöksevät sinne ja minä saan tilan valita, missä minua parhaiten tarvitaan.
— Mutta jos ylivoima sinut ennen sortaa?
— Se on asia, jolle ei voi mitään, mutta en sitä usko. Vielä ei ole tullut Vornan hetki, vaikka näyttää jo tulleen mies, jota on paremmaksi sanottu.
Mutta siltä varalta, että niin pahoin kävisi, niin — — hyvästi
Arhippa.
Ukko tarttui ojennettuun käteen ja hänen leukansa tärähteli.