— Eikö Vorna kaatunutkaan?
— Ei.
— Eikä Seppäkään?
— Ei.
— Missä he sitten ovat?
— Missä lienevät toistensa perässä kuin näätä ja orava.
Mies viittasi taistelupaikalle päin ja katsoi kummastuneena Lailaan. Mutta odottamatta enempää selvitystä hyppäsi tyttö ahkioonsa ja lähti hurjasti ajamaan. Tulesta ja savusta hullaantunut poro otti villin vauhdin. Ennenkuin Staalo kerkesi perään, oli Laila jo kadonnut.
XXII.
Vorna katsoi pilkaten vastustajaansa. Jos hän itse selviää leikistä hengissä, ei ole läheskään kaikkia menetetty, vaikka paljon onkin. Vanha seppä on kuollut, samoin äiti, ehkä siskokin, ja useita parhaista miehistä. Kuollut on ukkoloista urhein, Arhippa taatto, jonka vertaista ei ole toista. Tuossa hän makaa rauhallisena kuin omalla penkillään.
Voi, kuinka mielelläni kuolemasi kostaisin, mutta en voi sitä nyt, sillä tappajasi ei ole tavallinen mies. Mistä lieneekään vastaani lennätetty? Ehkä kaikki on näin jumalissa päätettyä pääni menoksi? Muuten ei olisi tuhostani mitään tullutkaan.