— Kuka sinä olet, äijä-paha? kysyi joku joukosta raa'asti, ja toinen kuului jupisten lisäävän:
— Etpäs käynyt meitä auttamaan, vaan tyydyit vain katsomaan. Mikä lienetkin? Tytölle teemme mitä tahdomme. Hiihdä matkaasi nopeasti ja tee se hyvän sään aikana.
Lippo huomasi, ettei hänellä ollut nyt miehiin vaikutusta, ja tytön kohtalo laskeutui raskaana hänen sydämelleen. Kuultuaan hänen puheensa oli Aino hämmästyneenä kääntynyt häneen ja sanoi nyt hiljaa:
— Kiitos. Olet varmaankin se vanhus, josta Laila on kertonut. Hiihdä nopeasti hänen jälkeensä ja koeta pelastaa hänet. Minä en apuasi tarvitse.
Ja sisseihin kääntyen sanoi hän pilkaten:
— Liian hyvä on Vornan Aino mokomain morsiameksi. Ellei Seppä olisi tullut avuksenne, olisitte tuossa tanterella joka tallukka…
— Vornan sisar, kavahtivat sissit hämmästyen sanomaan. Arvokas olikin tämä saalis.
Mutta siinä samalla oli kaikki jo ohi. Ennenkuin kukaan ehti ajatellakaan, mitä oli tapahtunut, oli Aino temmannut jalkainsa juuresta Arhipan vyöltä puukon ja iskenyt sen syvälle rintaansa.
XXIII.
Vorna tunsi, että kaikesta puuttui nyt vain tämän hänen hiihtonsa loppuminen. Sillä paikalla, jossa hän löisi sauvansa lumeen ja nousisi suksiltaan, tapahtuisi viimeinen kohtaus siinä kaikessa, mikä oli äsken aamulla alkanut. Tuo hänen jälessään hiihtävä mies ei hellittäisi, ennenkuin heidän välinsä olisivat ratkaistut, ja ratkaisuna hän pitäisi vain tietoa, missä oli Laila. Mutta sitäpä hän ei sanoisi.