Stanton katsahti Floydin ilosta loistaviin harmaisiin silmiin.
— Minulla ei ollut muuta parempaakaan tehtävää, tuli vallaton selitys. Ja minä pelkäsin hermojenne joutuvan epäkuntoon, jos ette saisi tavallista juomaanne, niin että ehkä ajaisitte nurin meidät molemmat.
— Hän saattaisi houkutella linnut luoksenne, hihitti tarjoilijatar poistuessaan.
— Ojentakaapas minulle kuppinne, komensi Stanton.
— Aijotteko heittää sen päälleni, kuten veden, kun ensi kertaa ajoimme yhdessä? hämmästeli Floyd ojentaessaan kuppinsa.
Stanton kohotti hiukan päätänsä, ja katseessa, jonka hän suuntasi Floydiin, loisti vallan epäinhimillinen tuli. Kun mies olisi katsonut naista niin, olisi se ollut selvä rakkaudentunnustus, mutta miehen miehelle antamana se oli selittämätön. Floydkin kalpeni siitä.
— Te voitte heittää sen minun päälleni, niin olemme selvät, oli kaikki, mitä Stanton sanoi kumartuessaan ottamaan sokeria entinen välinpitämätön ilme kasvoillaan.
— Kiitos; se on kiehuvan kuumaa, niin että jätän sen ehkä tekemättä, vastasi Floyd. Mutta hän ei katsonut toveriinsa ja hänen kasvonsa olivat huolestuneet.
Oli jo ilta, kun New-Yorkista saapui sähkösanoma — vaunu merkillä Ruby Co. ja osotettu Merkurius Co:lle. Coney Islandiin lähti täältä eilen illalla.
Mr Green parkasi raivosta ja tarttui puhelimeen.