— Hän tarjoutui lähtemään, ilmoitti mr Green. Olkaa kiltti ja menkää nukkumaan. Floyd tietää, mitä hän tekee, luulen ma, ja hän on nyt levännyt kaksi viikkoa.
— Mitä tarkotatte? Hänhän on ollut tehtaassa työssä tai ainakin teidän kanssanne aina Indianasta tulostamme saakka.
Apulaisjohtaja kääntyi tuolillaan ympäri.
— Hänellä oli kahden viikon loma, toisti hän kiukkuisesti. Hän sanoi minulle, aikovansa matkustaa jonnekin aivan yksin lepäämään kunnollisesti. Te ette tarvinne tietoa kaikesta, Stanton? Minä luulen, että hänen tarvitsee levätä kaiken sen jälkeen, mitä te teitte hänelle lännessä, sillä hän pyysi, etten kertoisi siitä teille. Halloo – 454 –
Stanton seisoi hetkisen sanaa sanomatta, käännähti sitte ympäri ja meni ulos. Hän oli niin hämmästynyt ja kiukuissaan että punaisia pilkkuja pyöri hänen silmissään. Floyd oli valehdellut hänelle, järjestelmällisesti häntä pettänyt; epäilemättä vain välttääkseen hänen rasittavaa seuraansa. Hänen mieleensä johtui, että koneenkäyttäjä oli aina väistänyt häntä ja vain pakosta taipunut. Nyt hän ymmärsi kirjeenkin, jonka hän edellisenä iltana oli saanut Greeniltä, ja mr Baileyn hämmentyneen vastauksen kysymykseen, missä Floyd oli. Hän oli saanut vain huvitella Jessican seurassa siihen asti, kunnes Floyd oli valmis hyötymään hänen kustannuksellaan Kometitehtaan suunnitteluissa. Jessica! Stanton pysähtyi kuin naulaan pimeässä käytävässä. Näyttelikö hänkin jotakin osaa pitääkseen häntä hyvällä tuulella? Hän iski nyrkkinsä seinään.
Mitä siellä? huusi säikähtynyt Green sisältä. Kuka…
Minä menin seinää päin täällä pimeässä, vastasi Stanton, koettaen hallita ääntänsä. Hyvää yötä.
— Hyvää yötä. Saamme kyllä kaikki järjestykseen, Stanton. Nukkukaa rauhassa.
— Sen teen, kuului vastaus.
Sitä hän ei kumminkaan tehnyt.