Puro lorisi iloisesti, myöhästynyt taivaanvuohi lensi ohi. Stantonin pää painui alas koneenkäyttäjänsä elotonta kättä vastaan, maailma sammui hänen silmissään.
KAHDESTOISTA LUKU
Jess.
Kaksi viikkoa kului, ennenkuin Stanton jälleen tajussaan avasi silmänsä. Se tapahtui sairashuoneessa. Sairaanhoitajatar oli hänen vieressään ja sängyn jalkopäässä seisoi herra, joka näytti lääkäriltä.
— Parempiko, mr Stanton? kysyi jälkimmäinen.
— Floyd, kuiskasi Stanton vaikeasti. Missä on Jes Floyd?
Lääkäri tarkasteli häntä omituisesti hymyillen ja näytti olevan kahden vaiheilla. Mutta hoitajatar kumartui hänen puoleensa osaaottavasti.
— Hän voi hyvin, sangen hyvin, vakuutti hän nopeasti. Jes Floyd on mennyt kotiansa. Koettakaa nukkua, koettakaa olla ajattelematta yhtikään mitään.
Hän oli tietänyt totuuden, ennenkuin oli kysynytkään.
Stanton käänsi tyynesti kasvonsa seinään päin ja pyörtyi, niin heikko hän oli.