Stanton katseli häntä, hänen loistavaa kauneuttaan ja häikäilemätöntä ilmettään, hänen omat kasvonsa olivat kylmät ja tunteettomat. Mennyt ei merkinnyt mitään, kaikki oli samantekevää. Mutta tytön näennäisen rauhallisuuden alla aavisti Stanton tunteitten kuohuvan. Hänen sanansa eivät nyt enempi kuin ennenkään ilmaisseet sitä, mitä hänen sielussaan liikkui.
— Minä saanen ehkä luulla, ettette olisi peräti pahastunut, vaikka olisinkin katkaissut käteni pyörittäessäni vaunuanne käyntiin silloin, kun olimme matkalla New-Yorkista? huomautti Stanton.
Tyttö punastui ensi kerran, ja hänen silmänsä salamoivat.
— Te suututitte minut, vastasi hän. Te sanoitte minulle tylysti, ettette ajanut Beachradalla minua miellyttääksenne ettekä liioin tulisi sitä tekemään. Ei ainoakaan mies ole minua milloinkaan kohdellut siten. Silmänräpäyksen vihasin teitä, tahdoin vahingoittaa teitä. Panin kipinälaitteen käyntiin konetta pyörittäessänne. Heti kaduin sitä.
Heidän välillään vallitsi hetkisen hiljaisuus. Juna pysähtyi asemalle, ihmisiä tuli ja meni. Kun juna oli jälleen liikkeellä, kysyi Stanton.
— Miksi kerrotte kaikesta tästä minulle? Minua ei yleensä pidetä varsin hyväluontoisena ja anteeksiantavana. Ettekö pelkää epäkohteliasta ojennusta?
— En, hänen huulillaan liikkui heikko hymyily joka ei ollut iloinen. Mutta te olette liiaksi miehekäs hankkiaksenne kostoa naiselle. Minä en paljon pelkää, vaikka olenkin pakotettu luottamaan ylenkatseeseenne. Joku, joka oli tarkkanäköisempi taikka vähemmän välinpitämätön kuin Merkuriusvaunun ohjaaja, laski ansan syntiselle. Teidän — koneenkäyttäjänne antoi erään yksityissalapoliisin seurata ja vartioida minua koko Pokaalikilpailujen ajan; pelosta, luulen, että teidät estettäisiin ajamasta. Te hämmästytte?
Stanton näki sähkön valaiseman, ihmisjoukkojen täyttämän rautatieaseman Indianapoliksesta palatessa ja Floydin vilkkaan, levottoman katseen häneen kääntyneenä. Kirkas, nuori ääni lausui: "Jos te ette itse pidä huolta itsestänne, Stanton —."
— Se oli tarpeetonta, mr Stanton. Minulla ei ollut pienintäkään aikomusta vahingoittaa teitä. Mutta teko oli tehty. Mies, joka toimi salapoliisina, ei ollut rehellinen; hän meni valtuuksiansa kauvemmaksi ja rupesi tekemään tutkimuksia omaan laskuunsa. Kun minä kerron tätä teille nyt, niin tapahtuu se siksi, että te kumminkin pian olisitte saanut kuulla asiasta häneltä ja että teidän on pakotettava hänet vaikenemaan. Hän on tarjonnut minulle vaitioloaan rahaa vastaan, mutta minä en aijo antautua kiristämiseen, joka kerran alettuaan jatkuisi alati. Pidän parempana vedota ritarillisuuteenne.
Pakotan hänet vaitioloon, lupasi Stanton kylmästi.