Merkuriusvaunu oli vain hitusen nopeampi, mutta Duplexvaunu ajoi sisäpuolella, ohjaajat taas eivät suuresti eronneet taitavuudessa vielä vähemmän uhkarohkeudessa. Hitaammat vaunut pysyttelivät varovaisesti syrjässä vaarallisten vastustajien kamppaillessa nopeusajossa. Kolmasti ajoi Stanton Duplexvaunua ympäri radan voittaen vähän joka kierroksella, kunnes vaunut kolmannella kierroksella kulkivat rinnakkain. Nyt vähää ennen aamunkoittoa vähiin supistunut katselijajoukko nousi ylös joka kerta kun kilpailijat rinnatusten kulkivat ohi osoittaen mieltymystään ja hurraten.
Mutta vähitellen kävi selville, että Stanton, joka oli ulkoreunalla, vähitellen mutta varmasti tunki vastustajaansa lähemmäksi radan keskustaa ympäröivää aitaa. Nähtävästi ei Duplexvaunu voinut ajanpitkään pitää puoliaan tätä liikettä vastaan, sen täytyi jossakin käänteessä jättäytyä jälkeen taikka törmätä yhteen Stantonin vaunun kanssa. Vaunut kulkivat niin lähekkäin, että pieninkin poikkeaminen tai vaunun liiteeminen syviksi syöpyneissä pyörän jäljissä olisi ollut samaa kuin armahtamaton kuolema. Verkkaan mutta säälimättä käytti Stanton hyväkseen vaarallista etuaan. Ratkaisevalla hetkellä kuuli hän hiljaista, riemukasta naurua.
— Tungetkaa hänet lähemmäksi, kuiskasi koneenkäyttäjän kiihkeä ääni hänen korvaansa. Me jätämme hänet ensi kierroksella, hän rupeaa jäämään. Tungetkaa hänet lähemmäksi.
Toverillinen voitonilo vaikutti Stantoniin ennen tuntemattomalla tavalla. He sivuuttivat katsomon ja nyt oli vaikein käänne edessä.
Se oli osaksi Stantonin maine, joka ratkaisi asian. Jos Duplexvaunu olisi pitänyt suuntansa, olisi Merkuriusvaunun täytynyt oman etunsa takia väistyä. Mutta ohjaaja tunsi Stantonin ja pelkäsi, että hän itsepäisesti pyrkimällä lähemmäksi aitaa voisi tuhota kummankin ja siihen vaaraan ei hän uskaltanut antautua. Kuului kuin pyssyn pamaus, kun moottori suljettiin, Duplexvaunun mieletön vauhti väheni, ja Stanton pyyhkäsi ohi juuri käänteessä, alkaen nyt johtaa.
Katselijat näyttivät tulleen hulluiksi. Floyd pumppasi öljyä. Stanton vilkasi ranteeseen yläpuolelle kinnasta kiinnitettyä kelloaan ja hiljensi vauhtia hiukkasen. Suunnitelma oli onnistunut, mutta ohjaaja tiesi, että se yhtähyvin olisi voinut tuottaa hänelle muistutuksen jopa kilpailusta erottamisenkin.
Kierrosten luku ilmoitustaululla kasvoi yhäti. Heikko valojuopa levisi yli taivaan ennustaen aamunkoittoa. Kello 4 räjähti Merkuriusvaunun rengas vallan odottamatta, vaunu käännähti päin aitaa, mutta jarrut lyötiin nopeasti kiinni. Stanton sanoi jotakin ja antoi vaununsa varovasti ontua asemalle, missä korjaajat jo olivat odottamassa.
Floyd kiipesi alas ahtaalta ja kovalta paikaltaan. Harmaassa aamuvalaistuksessa näkyi hänen öljyn ja tomun tahrimilla kasvoillaan väsymyksen ja jännityksen merkkejä. Stanton katseli ympärilleen etsien vesiastiaa, mutta joutuikin vastatusten olevan nöyrän ja ihastuksesta irvistelevän lähetin kanssa, jolla oli kädessään kimppu purppuran punaisia kukkia.
— Mitä? tiuskasi ohjaaja harmissaan. Mitä mieletöntä ilvettä tämä on.
— Mr Stantonille, sir, vastasi poika kunnioittaen.