— Oh ettepä, sitä ette tee, vastasi toinen etsien taskuistaan kinnastaan. Te menette naimisiin jonkun hienoston naisen kanssa, joka pyörtyy, kun te nostatte vauhdin yli 8 penikulmaa tunnissa. Ja sitte te lakkaatte kilpailemasta ja Merkuriusyhtiö menettää teidät, ja kaikki kilpailevat yhtiöt riemuitsevat.
— Siitä oli pitkä aika, kun joku oli tahtonut laskea leikkiä hänen kanssansa, hammastelua lukuun ottamatta, niin että hän pelkästä ihmetyksestä kävi sanattomaksi. Mutta sitä seurasi toveruuden lämmin tunne. Oli aivan kun hän olisi asunut yksinäisessä, hiljaisessa huoneessa ja joku olisi ihan odottamatta avannut oven ja astunut sisään. —
— Minulla on kiire, sai hän ainoastaan sanotuksi, mutta äänessä ei ollut vähintäkään moitetta.
He menivät odotussalin kautta asemasillalle ja olivat jo aivan junan luona, kun Floyd pysähtyi.
— Joku huutaa teitä, sanoi hän. Stanton katsoi taakseen ja näki siellä hengästyneen, mustiin puetun nuoren naisen.
— Emäntäni pyytää teitä odottamaan, sir, selitti hän.
— Emäntänne?
Hän astui syrjään ja Stanton näki pitkän vaaleatukkaisen tytön vaaleanruskeassa automobiilipuvussa, iloisesti hymyillen tulevan heidän luoksensa.
— Miss Carlisle, sir, lausui palvelustyttö.
— Teidän ei tarvitse poistua, sanoi Stanton, nähdessään, että Floyd aikoi jatkaa matkaansa.