Minua ei sattunut, vakuutti hän.
Mutta siitä huolimatta hän pani koneen käyntiin vasemmalla kädellään, tytön katsellessa häntä puoleksi suljetuin silmin.
Ei ollut enää pitkältä Carlislen maatilalle. Stanton torjui kaikki pyynnöt jäädä sinne vieläpä poiketa sisällekin, sillä hän oli päättänyt lujasti jatkaa matkaansa Lowelliin ensimmäisellä junalla.
Mekin olemme siellä huomenna, ilmoitti miss Carlisle hänelle hyvästiä jättäessään. Minun mieleni on niin paha, ettette voi käyttää käsivarttanne.
— Ymmärrättehän, että käytän sitä ohjaamiseen Ja vauhdin muuttamiseen, vastasi Stanton hänelle.
— Aivan niin, mutta ette kaiketi voi ottaa huomenna osaa kilpailuihin, kun kätenne ei ole terve.
Sekö asia häntä huolestutti? Pelko, ettei Stanton olisi mukana ja että häneltä menisi hukkaan jännitys nähdä tämä kuoleman partaalla? Tytön kauneus pimeni hänen silmissään niinkuin sammunut liekki.
— Minä otan osaa kilpailuihin, virkkoi hän lyhyesti.
Omituisin tuntein kulki hän pitkin kylän katua; äkkiä hänelle tuli kiihkeä halu tavata Floyd. Hän oli väsynyt, väsynyt ihan inhoon saakka sellaisiin naisiin, joiden edustajana oli Valerie Carlisle. Hän olisi tahtonut etsiä koneenkäyttäjänsä ja kuulla hänen miehekkääseen, avonaiseen tapaansa puhuvan tervettä järkeä.
Mutta hän ei tehnyt tietysti mitään sellaista. Kun hän saapui Lowelliin, meni hän suoraan lääkärille parannuttamaan nyrjähtynyttä rannettaan.