— Olen naimisissa, sir, vastasi puhuteltu yksikantaan.
— Mutta te sitte, Walters. Jumala nähköön, miehet, mitä te tuumitte.
Sillä pyylevä Walters vetäytyi taaksepäin kalveten.
— Ennen istutan perunoita, sir.
— Olihan teillä ennen tapana ottaa osaa kilpailuihin.
— Mutta ei Stantonin kanssa, sir.
Hänen toveriensa puolelta kuului hiljaista, hyväksyvää mutinaa. Stanton astui alas automobiilistään ja repäsi naamarin kasvoiltaan. Sen takaa ilmaantui tummat, päättävät kasvot, joiden ilme osoitti nyt tuimaa kiukkua ja ylenkatsetta.
— Pelkuriraukat! huusi hän heille sinisenmustat silmät tulta iskien. Tiedättekö te, mitä minä ja yhtiö menetämme, jos minun täytyy jäädä kilpailuista pois siksi, ettei ainoakaan teistä uskalla istua rinnalleni pumpatakseen öljyä? Eikö täällä ole yhden yhtäkään miestä? Tarjoan mukaan lähtijälle 50 dollaria, 100 dollaria, jos voitan.
— Minä lupaan summan kaksinkertaisena, lisäsi mr Green kiihkeästi. Hän oli näet lyönyt vetoa Stantonista.
Ei ainoakaan miehistä liikahtanut.