— Nouskaa paikallenne, käski hän kärttyisellä äänellä. Aijotteko te viipyä tässä koko päivän vai eikö ole tarkotus, että minä saavutan Atalanta-vaunun?
Floyd totteli ensin ja vastasi sitte, mikä on verraton tapa.
— Jos teillä on tarkotuksena saavuttaa muutakin kuin kuperkeikka, tahtoisin neuvoa teitä hiljentämään vauhtia mutkassa, vastasi hän hiukan pitkäveteisellä äänellään. Ei ainoakaan rengas pysy päällä moisessa kulussa.
Stanton katsahti häneen syrjäkarin sinisenmustilla silmillään. Hän oli kiukkuinen menetetystä ajasta ja pahoinvointisempi kuin hän itse tahtoi myöntää. Sitäpaitsi vaikuttivat vastaväitteet häneen aina niinkuin kannukseniskut.
— Minäpä annan teille opetusta ajamisessa, sanoi hän nojautuen ohjausrattaan yli.
Nyt oli ohjaajana Stanton, joka teki parastaan ja pahintaan kahden kierroksen ajan. Toiset ohjaajat, joita heidän koneenkäyttäjänsä varottivat, vetäytyivät varovaisesti syrjään ja katsoivat parhaakseen vasta myöhemmin koettaa saada menetettyä aikaa takaisin. Katselijat pakenivat joka kierroksen luota, kun näkyviin tuli harmaa vaunu, pölypilvi kintereillä ja suuri viiden numero kuvussaan.
Kahdesti kiiti Merkuriusvaunu ohi katsomoiden melskeisten hurraahuutojen kaikuessa, joiden yli kaikui vaunun oma puhkuminen. Toisen kerran näkivät nuo kaksi miestä vilauksen virkailijasta, joka nousi seisaalleen merkkilippu kädessä, ja arvasivat vallan oikein, että he olivat saavuttaneet päivän nopeimman kiertoennätyksen.
Ja Floyd oli saanut luvattua ohjausopetusta, sillä Stanton oli laskenut uudelleen yhtä hurjaa kyytiä käänteessä, joka vast’ikään oli maksanut heille pyörän renkaan.
Seuraavalla kerralla saavuttaessa samalle käänteelle laski Stanton yhtä hurjaa vauhtia. Kaikki näytti käyvän onnellisesti, vaunu kallistui sivupyörilleen jyrkässä mutkassa, kun yht'äkkiä tapahtui, mitä Floyd oli ennustanut. Keskellä mutkaa pamahti rengas rikki, vaunu kierähti samalla vastakkaiselle puolelleen suistuen radalta alas ja lensi pellolle, missä se kynti syviä vakoja pehmeään maahan, suistuen lopuksi nurin.
Stanton, joka sai pysytelleeksi ohjauspyörän varassa, lensi paikaltaan vasta, kun vaunu kaatui, mutta se vauhti oli silloin jo niin pieni, että hän jäi melkein vahingoittumattomana. Floyd, jolla ei ollut mitään tukea, lensi vaunusta heti ja jäi pyörtyneenä makaamaan melkein radan reunalle.