— Pankaa kipinälaitos toimimaan, pyysi Stanton, mennessään kiertämään moottoria käyntiin.
— Me emme pääse puolenkaan korttelin mittaa, ennenkuin meillä on joka ainoa poliisi 10 neliöpenikulman alueelta kintereillämme, huusi Floyd.
— Milloin se lähetetään junalle?
— Sen on oltava toimiston edustalla kello 6, jos ette vain lähetä sitä takaisin tehtaaseen.
— Kello on nyt neljä. Meillä ei ole aikaa mennä Long Island-radalle, ja Beach-radalla on parasta kättä moottoripyörä-kilpailut. Nouskaa paikallenne! Me valitsemme Pelhamin puiston.
— Pelhamin puiston! Ei mutta…
— Onko teillä parempi ehdotus?
— Sehän on ensi kertaa, sanoi Floyd peräytyen. He eivät voi muuta kuin sakottaa teitä.
Stanton kohotti olkapäitään ja vaunu lähti liikkeelle. Merkuriusvaunu pyöri verkalleen ihmisten täyttämiä katuja pitkin. Ei ainoankaan liikennepoliisin pieninkään merkinanto jäänyt huomaamatta, nopeusmääräyksiä ei ainakaan suuremmassa määrässä rikottu; Stanton ohjasi niinkuin lainkuuliainen chauffööri konsanaan etukaupungeista aina puiston sisälle saakka.
— Älkää huoliko kuunnella ja katsella liian paljon, ja älkää puhuko minulle, jos teette sitä, neuvoi Stanton nopeasti, kumartuen eteenpäin.