— Me ehdimme ajoissa toimistoon, virkkoi lainrikkoja.
— Tehän teette sitä, niinkuin olisitte siihen tottunut, veisteli Floyd teeskennellen epäluuloa.
Toimistoon he jättivät automobiilin, mutta eivät eronneet toisistansa. Stanton tunsi kaipaavansa yhä enemmän ja enemmän Jesse Floydin seuraa, oli tapahtunut ratkaiseva käänne tässä yksinäisessä luonteessa.
— Jäättekö tänne? kysyi hän, kun asiat oli toimistossa saatu järjestettyä.
— En, vastasi Floyd.
— Tulkaa sitte kanssani syömään päivällistä. Koneenkäyttäjä puisti kiharaista päätään ja kieltäytyi sanoen.
— Siitä me olemme saaneet tarpeemme, mr Stanton, minä vien teidät nyt mukaani.
— Kotiinneko? pääsi Stantonilta tahdottomasti. Hän jo kuvitteli näkevänsä Jessin ja Jessican yhdessä saadakseen verrata heidän uskomatonta yhdennäköisyyttään toisiinsa.
— Niin mielelläni, mutta kuten tiedätte, asumme me kaukana kaupungilla, ja minun täytyy olla täällä tunnin perästä. Mr Green haluaa puhua kanssani.
— Oh, missä tahdotte. Kuulkaapas, miksi ette voi odottaa ja matkustaa minun kanssani Indianapolikseen? Se tekisi matkamme hupaisemmaksi.