— Jessica on oikeutettu onneensa, myönsi hän. Minä en aijo puuttua asioihin, jotka käyvät ymmärrykseni yli. Ja minä tahdon nähdä hänet mieluummin teidän vaimonanne kuin kenenkään muun tässä maailmassa. Se oli vain sitä, että te olette nähnyt hänet ainoastaan yhden kerran… tehän ette voi vielä tietää, tahdotteko hänet.
Stanton katsahti häneen merkitsevästi.
— Hän on teidän kaltaisenne, pääsi häneltä tahdottomasti. Harmissaan siitä, että oli näin paljastanut tunteensa, päästi hän Floydin käden. On paras, että lähdemme tiehemme, muuten myöhästymme junasta, lopetti hän kärttyisästi.
He menivät käyden ja sanaa vaihtamatta lähemmälle raitiotievaunun pysähdyspaikalle.
Aineeseen ei koskettu ennenkuin seuraavana aamuna, kun he nousivat junasta New-Yorkissa.
— Milloin tavataan? kysyi Stanton hyvästi jättäessään meluisalla asemalla. Huomennako?
— Olen poissa kaupungista kaksi viikkoa, siten on mr Green sanonut, vastasi Floyd. He tarvitsevat minua Merkuriustehtaassa, ja senjälkeen tulee varmaankin muita matkoja. Jessica jää kovin yksikseen, hän varmaankin olisi iloinen, jos käväsisitte meillä, että hän saisi puhua muidenkin kuin vanhan palvelijattaremme kanssa.
— Kiitos, vastasi Stanton yhtä tyynesti. Olkaa varovainen matkalla.
— Stanton ei ollut vielä päässyt ulos, kun Floyd hänet tavotti.
— Täällä on uutisia pokaalikilpailuista, huohotti hän, pistäessään sanomalehden Stantonin käteen. Kaksi Atalanta-vaunua kilpailee kanssamme. Teidän asianne on nyt olla varovainen.