— Kohtalo taivutti minut, johdattaessaan veljenne polulleni, oikasi hän. Minulla ei ole ollut ennen milloinkaan ystävää, en ole sellaisesta välittänyt… Hän puisti kärsimättömästi päätänsä. Miksi ikävystytän teitä tällä vanhalla tarinalla? Antakaa anteeksi; aijoin vain sanoa, että se ehkä jonkun verran tekee tuiman luonteen ymmärrettäväksi. Kello on yli neljä ja minulle on luvattu teetä.
— Jessica nousi ylös, mennäkseen pienen teepöydän luo, mutta pysähtyi hetkiseksi.
— Jes kertoi minulle kerran, että hän oli ollut siksi nenäkäs sanoakseen, että hänen ohjaajallaan oli paras luonne ja pahin sisu, mitä hän milloinkaan oli tavannut. Luulen, että jos hän nyt olisi täällä, pyytäisi hän anteeksi viimeistä osaa.
– Ehkä hän peruuttaa vielä ensi osankin, varotti Stanton kevyesti, vaikka liikutettuna.
Kun tyttö pyysi häntä tulemaan ottamaan kuppinsa, katsahti Stanton ensin ruskeaan juomaan ja sitte iloisella hämmästyksellä emäntäänsä.
Niin, nauroi tyttö punastuen.
Kolme palasta sokeria kuppiin. Jes jutteli minulle, että aina kun hän oli teidän kanssanne ulkona, joitte te paksua ja makeata suklaata. Minä luulin, että vain tytöt pitävät makeasta.
— Ja annatteko te kaikille ihmisille sitä, mistä he pitävät? kysyi
Stanton huvitettuna ja omituisen tyytyväisenä.
— Minä tahtoisin antaa, vastasi tyttö.
— Siinä tapauksessa minä tahtoisin mielelläni, että te tulisitte illalla teatteriin.