2.
Rehtori Appelgrenille.
(Ote kirjekonseptista.)
Kiitä häntä [Appelgreniä] kirjastansa,
Rustamastansa runosta,
Jonka hehki tapasin
Tultuani tuonempata,
Kuhmossa kulettuani,
Kanssa kirkolla Kiannan,
Vieläpä etempänäki
Yli raukkojen rajojen,
Wuokkiniemen pitäjässä,
Laulupaikassa paraassa,
Maalla mahtavan Venäjän,
Josta laukun lastattuna
Toin runoja tullessani,
Kirjoitettuja kylissä,
Talosissa tavatuita,
Venehissä veisatuita,
Laulajoilla laulatuita;
Pannakseni paperille
Joko vanhan Väinämöisen
Virren töistä viisaista,
Joko nuoren Joukahaisen
Jouto juonittelemista,
Kanssa kauniin Kaukomielen
Lieto pojan Lemminkäisen
Ainosista askareista,
Elikkä seppo Ilmarisen,
Takojan ijän ikuisen
Sykysyisistä sysistä,
Taonnoistansa talvisista,
Paahtamistansa pajassa.
3.
Tohtori Cajanderille.
(Kirjekonsepti.)
3 p:nä joulukuuta 1833.
— — — Tarkastusmatkallani poikkesin Arkangelin kuvernementtiin, missä j.n.e., jotka nyt olen järjestänyt. Yksistään Väinämöisen runoja minulla on noin 5-6 tuhatta säettä, josta voit päättää, että tästä paisuu aimo kokoelma. Aion kuitenkin talvella taas pistäytyä Arkangelin kuvernementissä, enkä ennen lakkaa runoja keräilemästä, kuin niistä saan kokoelman, joka vastaa puolta Homerosta. Hallussani olevat runot ovat sisällykseltään kaikki samaa jaksoa, sen mukaan mitä muuan ukko minulle osaksi lauloi ja osaksi muuten kertoi Väinämöisestä. Niitä runoja on kokonaista 16. Omituinen on Väinämöisen runojen loppu. Se kuuluu seuraavasti.
[Seuraa runo Marjatasta ruotsiksi käännettynä.]