Ollen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäsen rohkenen tässä ilmaista sen toivomuksen, että Seura jollakin tavoin osoittaisi huomaavaisuuttaan etevimpiä suomalaisia luonnonrunoilijoita kohtaan. Ehkä sopivinta olisi tilata heille jompikumpi tai molemmat maan suomalaisista sanomalehdistä. Täten samalla kertaa heitä rohkaistaisiin, ja Seuran pyrkimystä levittämään hyödyllistä valistusta rahvaaseen edistettäisiin. Ei olisi vaikeata mainita muutamia etevimmistä luonnonrunoilijoista, mutta enpä tunne yhtäkään toista, joka enemmän kuin Rautalammilla asuva Korhonen ansaitsisi sellaista huomiota.
Kööpenhaminan Kuninkaallisen Muinaiskirjallisuuden Seuran erittäin kunnioittavaan kirjeeseen olen jo aikaisemmin vastannut.
Useita vanhoja suomalaisia kirjoja olen täällä koonnut, ja olen sopivassa tilaisuudessa jättävä ne Seuran huostaan.
VIIDES MATKA v. 1834.
[Tällä matkalla, jonka Lönnrot teki huhtikuun jälkimäisellä puoliskolla, oli lisäainesten kerääminen jo valmiina olevaan "Runokokoukseen Väinämöisestä" päätarkoituksena. Venäjän Karjalaan Lönnrot meni Kiannan kautta ja palasi samaa tietä takaisin käytyään rajan takana seuraavissa kylissä: Lonkassa, Vuonnisessa, Jyvälahdessa, Uhtuessa, Vuokkiniemessä, Tsenassa, Kivijärvessä ja Latvajärvessä. Suuren merkityksen sai tämä kun Lönnrot tällöin tapasi Vienan läänin paraimman runonlaulajan Arhippa Perttusen. Varsinainen matkakertomus on käännetty vuoden 1835 Helsingfors Morgonbladin numeroista 56-60; Alkuun on lisätty pari päiväkirjan-otetta, jotka on kirjoitettu vasta v. 1835, loppuun taas on liitetty matkaa koskevia kirjeitä ja sitäpaitsi pari otetta kirjeistä, jotka koskevat erästä Lönnrotin käyntiä Repolassa syksyllä 1834, josta ei ole sen tarkempia tietoja.]
1.
(Alk. suomeksi.)
4 Tammista, Sunnuntai [v. 1835].
Kiantaa pelätään samati kun muitaki erakko seurakuntia ikäväksi asuksella. Mitä lienee kun varsin asuisi, sit' en tieä sanoa, vaan huvaksi näyttää minusta elämä siellä. Eikä myös nykynen Apulainen ikävätä valittanut. Hän oli kätevä mies, laati viuluja ja muita veistöjä, leikkasi nimiä teräkseen sigilleiksi, piti koulua, jossa oli 3 lasta. Lapset pian yhtäikäset lukevat, veistelevät jousia, joilla ampuilevat, luistasivat j.n.e. jotta oli justin kaunis heidän menoansa katsella.
Kiannalta matkasin ylös Kuusamoa päin noin 5 tahi 6 penikuormaa ja olin monessaki talossa matkalla. Pian jokasessa talossa on usiampia kirjoja, joita säilytetään päretvasussa pöyällä eli penkillä. Tavallisimmat kirjat ovat Raamattu, Virsikirja, Gezeliuksen Katekismus ja muita hengellisiä kirjoja, kanssa Vegeliuksen Postilla. Jos heränneiten ilveistä emme puhu, niin on Jumalan palvellus talonpoikasessa kansassa aivan kaunis ja syämmellinen. Muutamassa talossa, 3 penikuormaa kirkosta, olin minä kerran sunnuntaina eillä puolisen. Kun talosta ei ollut ketänä, vielä kelinki kehnouelta, kirkkoon joutunut, niin piettiin kotona jumalan palvellus. Pirtti oli avara ja peretki isonen. Väki asettautu peräpenkkiä pitkin istumaan pöyästä alkain esinnä miehet sitte vaimot ja lapset. Aluksi veisattiin kauniilla ei ylen kovalla äänellä muutamia virsiä, Evangeliumin virret. Virsikirjoja riitti hyvästi, ettei kaikin paikoin tarvinnut kahtakana yhestä veisata. Veisun jälkeen luki pöyän takoa talon vaari saman päiväsen saarnan Vegeliuksen Postillasta ynnä Epistolan, Evangeliumin ja rukouksia. Siitä veisattiin päätökseksi moniahta virsi. Ennen Jumalan palvellusta olin minä ottanut kirjoitustyötä käsille, vaan sen heitin minä ja olisin mielelläni, jos kaikeksi päiväksi, heittänyt niin kaunista Jumalan palvellusta kuullakseni.