R. Y. Jo viikon eellä lähin Kajaanista aikomisella keliliiheeksi Venäjän puolelle päästä. Rospuutta on kyllä joutumassa, vaan matkani ei ole vielä Kuhmon pappilasta etemmä joutunna. Enkä varsin hitaisuuttanikan sihen syytä, koska olen heikon sairaan tähen viipynyt moniahan päivän ja ilman sitä tuoretta rokkoeste-ainetta täällä vaksinoitusta lapsista Venäjälle vieäkseni uotellut, jota Repolan pappi millon sanallisesti, kullon kirjallisesti on minun sinne laittamaan pyytänyt. Ja eipä täällä juuri ikävässä ole elettykänä. Esinnä alkuviikosta kulin pappien matkoa kinkerillä pitkin rajakyliä Venäjätä vastoin. Siellä satuin muutamia runoja saamaan Venäjän miehiltä, jotka heiän puolelta olivat kinkerille tulleet. Loppuviikon olen hartaasti Kuhmon pappilassa korttia lyönyt kolmen papin, Sotkamon Nimismiehen, Pitäjän kirjottajan ja muien kanssa. Vaan loppu hyvistäki häistä ja nyt puolisen jälkeen täytyy lähteä matkalle Repolaan. Keli on kylläki kehno, tiet vieläi kehnommat, matka 7 penik. Repolan kirkolle, jonne kuitenki aion päästä jos hiihtomalla kulkisin. Ja hiihtoa sitä pitäneeki, sillä hevoista kuuluu joka askelessa puottelevan. Nyt vaan eillä kirjotan Sinulle tervehyksiä, koska Sotk. Nimismiehen paluumatkassa saan kirjani hyvin Kajaaniin ja sieltä Sinulle kulkemaan. Viimmen en tainnut muistaa pyytää Sinua ennen pränttäämistä tarkoin joka Runon päälliskirjotusta parantamaan, jotka kyllä parannusta tarvitsevat. Jos, mitä Esipuheen tapasessa Runo-opista on kirjotettu, tahottaisi täyellisemmästi, niin olisin senki vasta tekevä. Aion esinnä mainitusta opista Helsingf. Morgonbladiin ruotsiksi kirjottua, eikä olisi tainnut haitatakkana, vaan kuluupa se aika ilmanki kaikkiin ennättämätä. Mutta kirjotappa Sinä, sillä meiän Herrasrunojat, itse Juteiniki, ovat paljo syrjäytyneet oikiasta runolaausta ja tarvitsisivat muistutettaa. — Mitäs Sinusta on nimi Kalevala? Saatta, jos tahtonetta, toisenki antaa. Ouolta taitaa kirjotus laatu vempelen, kantelessa näyttää, mutta minusta senlaisia sanoja taivutetaan 2:hellaki tavalla: 1:ksi vempele, -leen, -leelle, 2:ksi vemmel (vempeli), -len, -lelle. Senlaisia sanoja kun taivas lienee alusta alkain sanottu: taivahi, taivahen (contr. taivaan), taivahehen (taivahesen, taivasehen, taivaaseen j.n.e.). — Arkiiviin tulevia alkukirjotuksia en tainut kaikkia lähettää, sillä monia vanhoja runoja oli uuempien kanssa yksille paperilehille kirjotettu, enkä tainnut niitä jälkimmäisiä vielä käsistäni antaa.

Empä nyt enemmän ennätäkkänä, vaan pyyän Sinun tervehtämään muitaki ja kirjottamaan minulle, niin Venäjän puolelta kotiin tultuani tahon vastata. Veljellisesti ja ystävällisesti

Elias Lönnrot.

2.

[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.]

Rukajärvellä 21 Huhtik. 1835.
Pääsiäistiistaina.

— Patvaskoita pitää sen eisti [häämenoissa], jotta ei pahat inehmiset rikottaisi vihkiparin väliä. He mahillaan se estetään.

Vasta eräs vuosi jälillä on pappiloilla Venähellä annettu maita viljeltää. Heissä vaan harvoin on itsessä viljeliätä, sillä palkkaväki on kallis. Maksetak 100 ruplaa vuoessa miehelle. Sen eisti vuokratah he maa toisille, saavat tavallisesti 3:annen osan tulosta. Maita pappiloille pantaessa otettih parahat pellot, parahat niittynurmet kylästä, kysymättä ken heitä ennen viljeli. Erähissä paikoissa tuli sillä moni ennen maista rikas talonpoika köyhäksi. Vaan vääryyttä heille osotetuksi he eivät voi valittaa, sillä kaikki maa on Keisarin, heillä vaan viljellys-, ei omistus-oikeus.

Täällä Rukajärvessä noustah vuotehelta k. 5:en eli 6:en rajoilla. Laaitah tuli pätsih. Sinne jo laatiessa työnnetäh suuria ympyriälöisiä kiviä kuumistumaan, niin niillä kivitetäh lehmän hauetvesi. Kaikenlainen keittäminen mahto ennen vanhaan semmoisella kivittämisellä tapahtua. Ja tästä lienee sana keittää syntynyt, joka alusta mahto olla kivittää. Sitte näyttää liitteillä kupusioilla kivillä keitetyksi, josta sana pata on rotinut, koska paaella keit[ettii]n. Samati on myös sana paistaa paaesta tullut (paaista).

Pirtin lämmitä pantua leivotah kalikoita, sultsinoita, piiroita, kakkaroita j.n.e. päiväksi syöä. Kalikat leivota[a]n noin 2 linian paksuiksi kuoriloiksi, joihin sitte pannaan otrasuurimoista ja maiosta laaittu puuro syämehen. Kuoren ääret taivutetaan ylös ja niin pannaan uuniin. Sultsinat taputetaan vielä mohuemiksi, jos 1/2 linian paksuiksi, ja paistetaan. Ne ovat vehnäistä. Kaikki leipomiset uunista otettua kastellaan kvaasilla [Venäläiseen tapaan laitettua kaljaa], ja kalikkoihin pannah vielä maitovoietta keselle. Sultsinat ennen syötöä taivutetaan toinen puoli toisen päällä ja keselle pannah suurimoista, vehnästä ja maiosta keitettyä (paksunlaista) puuroa. Ilman näitä teoksia laitetah rokkaa (liha- eli kalarokkaa), maitokeittoa, kalaa, lihaa, siroa, voita murkkinaksi. Sitte lakeisen sulettua laitetaan kahvet ja tsaajut, josta juoah usiammat kupit perätysten. Sitte murkkina. Koko päivänä sittä ei nautittu mitänä ennen k. 6 iltoa, jona taasen juoah tsoajua, ja sen jälkiin iltaista. Pirtin lämmitysaika on kyllä vaivaloinen, sillä heiän pienet pertit täytyvät savulla, jotta ovi pitää aukaista ja huone vilustua. Vasta viimmen 3 eli 4 tiiman jälestä soahan läheinen kiinni. Erivierolaiset pitäis kieltä[ä] unelleen rupiamasta, jos mitä ennen on saisi suatakkin. Nyt justin tapahtu, että pappi kylästä vähän vesselässä (= iloisella tuulella) tultuaan teki ristin erähän erivierolaisen kasvoilla sormet hänen tavalla pannen. Mies suuttu tästä, jotta vähän oli tappelo tulla.