Nyt vasta tulin tansista eli täällä niin nimitetystä kisasta. Pieni pirtti oli vuokrattu 2:hella krossalla itsekultaki mieheltä. Se pian täyty. Venäjän pajahusten laulamiseen kisattiin minun viipyessäni jo 3:llaki tavalla. 1. Sinä nimellistä, jossa parittaan kun katrilliin oli väki ensin asettaunut. 2 ja 2 paria oli aina yhtä haavaa liikkeellä. Vuoroin he lattian toiselta puolelta etenivät toiselle puolelle, pujoittautuen toistensa ohi; tällöin naiset kulkivat keskeltä, ja miehet oikeata puolta naisensa ohi. Tämä tehtiin useita kertoja, ja sillä aikaa kukin mies tanssia käännähteli omaa naistansa vastaan, joka mikäli mahdollista oli, pysyi liikkumatta paikallaan. Lopuksi pyörähyteltiin hänen kanssaan, kaksi muuta vastakkaista paria astui äsken tanssineiden sijaan, ja näin jatkettiin pitkin tanssijapiiriä niinkuin purpurissa. [Tämän kisan kuvaus kirjoitettu ruotsiksi paitsi ensi lausetta.] 2. Käsivetellystä, jota samati pajahtamiseen kisattiin. Siinä vaan yksi pari erittäin tuli lattialle vastatusten lähelle toinen toistaan. Ensin otti kavaljeri oikialla käellään naisen vasemen, vei häntä erähän askelen vasemella puolella naista kävellen, muutti sittä puuttuen itse vasemella naisen oikiaan käteen viejen häntä jälelle oikialla puolella naista astuellen ja niin usiammat kerrat, siksi kun heitti. 3. Kruga nimellistä, jossa ensin asettauttiin tarhaksi. Siitä muuttautettih monella tavalla. Yhestä puolesta alettih esinnä, tultih toiselle puolelle, mentih nostettuin kätten alatse ulkopuolella, tultih välistit selin sisälle seisomaan, välistä erottih, pari mentih ulkopuolelta toisia ja tultih taasen yhteen. Terävään näitä ei kisattu, jos ei ensimäistä, jossa välistä kyllä ohta ortehen kolahti jos ei pää lakehen päässyt. Koko kisa tahto saaha kyllä surullisen lopun. Akka koukulla tuli kotihin. Mitä rasboinikoita (rosvoja) tänne on huonehesen saanut. Hänen tietämättä oli mies huoneen vuokrannut. Hän taluttiin ulos ja kisattiin uuelleen, kun esinnä naiset ennättivät jällen kokouta, jotka ensi häässä juostih ulos. Välistä otti nainen miehen, välistä mies naisen kisaan. Lempisanoja viskaeltiin sinne tänne parien välillä kun paremmissaki. Minulla oli fleiti muassa, jolla minäki soittelin lauluja. Eikä näyttänyt sillä suurta erotusta olevan mitä soitti, kaikkien laulujenki mukaan kisattik. Muitaki kisoja sanottik vielä äiä olevan, vaan niitä nyt ei kisattu. Polskia, kontria j.n.e., joita meiän rahvas kisaa täällä ei. Naiset oltili kaikki paitahiemoisillah, joko sitte paiat punaset eli valkoiset. Paian päällä oli hamet liivin kera yhteen ommeltu eli leikattuki, vaikka liiviksi sitä ei hyvästi taitaisi sanoakkana koska hamehesta voan kävi kun muutki kannattimet eli viilekkeet kaksi tuuman eli paremman levyistä rihmaa olkien ylitse. Pää oli jokaisella palmikoilla ja palmikosta heilu selkeä myöten 1/2 kyynärän pituinen ja l 1/2 tuuman levyinen silkkinen rihma alas. Muuten oli pään ympäri kaikilla siottu huivi sillä tavalla että se ensin oli 3/4 korttelin levyiseksi laskettu ikäskun miehet kaulahuivinsa laskevat. Sellaisna oli se otsapuolelta alkaen siottu pään ympäri, taka puolelta palmikon juurelta yhellä puolisolmulla helposti kiinnitetty. Jos ken tahansa olisi nämät kisanaiset nähnyt, ei olisi hän luultavasti muuta virkkaa tainnut, kun että olivat koriat vaatteissansa. Eikä he naamoa myötenkän olleet rumat katsella, sillä jos toiset olivatki rokonarpiset, niin oli toisia kylläki kaunehia. Kun vielä siivosti käyttivät, niin oli siinä kyllä iloksi tänä päivänä. Miesten vaatehus erottih en äiän toinen toisistaan. Pitkät kengän varret housujen päällä, sukan suu toisilla kirjainen kääritty kengän varren päälle, paita punanen eli sininen housujen päällä, paian päällä toisilla kauhtana, toisilla turkki. Toisilla huivi, toiset huivittomat. Ainoa oli poika mies sortukilla ja seki tanssasi pian yhät papin tyttären kera.

3.

[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.]

Rukajärvessä 22 Huhtik.
Keskiviikko.

Nyt olen, kun vaan erähältä suonen aukasen, valmis lähtemään isosta kylästä enkä ole vielä sanoakan saanut, enkä puoltana sanoa. Lähen kun muinen Tuonelasta Väinämöinen, voan missäpä on se Antero Vipuinen, jonka luoksi lähtisin. Matkoja en kovin surisi jos naisten nieklojen neniäki kulettaa. Vaan vieläpä on naiselta itkuvirsi kirjotettava, jos lähtenee, kun pelkää pahaa siitä itselleen tulevan.

4.

[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.]

Kiannon Pappilassa 1 Toukok. 1835.
Perjantaina.

Huhtikuun 22 päivänä, joka oli keskiviikko, läksin Rukavaaran Pappilasta, kylläki kauan hyvin piäntöä siellä muistellen. Muuten runojen vuoksi olentoni siellä oli tyhjä. Vasta viimmesellä päivällä onnistu saahakseni akoilta erähiä itkuvirsiä, ei nekän suuriarvoset. Itkuvirsiä olen yrittänyt jo ennenki muilta kirjottaa, vaan mikä lienee, siitä ei tule tolkkua. Näyttää kun ne olisivat ikivanhaa laatua, sillä niissä on kamaloita sanoja, joita ei ymmärrä, eikä malta yhellä eli kahelia sanomisella. Niitä taas kertoen kysyessä, miten oli seki sana, unohtuvat puolet pois sekä sanojalta jotta kirjottajalta, eikä tule täyttä kullonkana. Häissä itketään talosta lähtevälle tytölle, peiahissa kuoleelle, j.n.e.

Rukavaarasta 13 v. Jekon taloon Tiiksin kyleä, siitä 20 Kellovoaran, 7 Sirkkemiin, 43 Jyskyjärveen, 40 Nurmilahteen, 10 Luusalmeen, 30 Uhtuvaan, 15 Jyvälahteen, 30 Vuokkiniemeen, 5 Tsenaniemeen, 25 Kivijärveen, 6 Viiankiin, 4 Hyryyn, 10 Pussilaan, 50 Kiannan pappilaan. — Sirkkemiä mainittiin myös Sirkkakemiksiki, Jekossa makasin yötä, niin siitä [kuljettuani] 23 [virstaa] tulin esinnä Kellovaara[a]n, jossa vankalta akalta, Latvajärven Arhipan sisarelta, kirjotin usiampia runoja. Iltapuolella Jyskyjärveen päin matkaan Kemijokea myöten. Jäätä varottiin jo huonoksi, jonka tähen lähti 2 miestä saattamaan, äsken nimitetyn akan poika setänensä (djädo). Yöllä makasimma vähän aikaa metsäpertissä ja muun aian matkasimme, minä nukkuen reessä. Siinä kerran laululla heräsin kylläki somasti. Toisessa metsäpertissä akan pojalta Simanalta kirjottelin 2 tiimaa lauluja, ja iltapuolella tulimma Jyskyjärveen.