5.
[Päiväkirjasta.]
Kajaani, 5 p:nä toukokuuta 1835.
(Muistiinpanoja, tehdyt Rukajärvessä, 21 p:nä huhtikuuta 1835.)
Muutama vuosi sitten on parannettu pappien palkkaedut. Paitsi puhdasta rahaa, noin 600 ruplaa pankkiseteleitä, on heille annettu paraat kunkin seudun tilat. Kun näitä tiluksia heille jaettiin, tosin muutamat talonpojat joutuivat kärsimään, sillä ottamatta lukuun, kenen oma pelto ja niitty ennen oli ollut, valittiin niistä paraat papille. Vielä nytkin moni talonpoika valitti, että häneltä täten oli riistetty paraat tiluksensa; kuitenkaan eivät he voineet valittaa tapahtunutta vääryyttä, sillä täällä on kaikki maa oikeastaan kruunun omaa, talonpojalla on ainoastaan viljelemisoikeus. Monet papit eivät kuitenkaan tätä nykyä voi harrastaa maanviljelystä, kun näet he itse ovat siihen tottumattomat, ja työväki on kallispalkkaista. Miehelle maksetaan 60-100 [ruplaa] pankkiseteleitä vuodessa. Senpä vuoksi papit paikoittain ovat antaneet maan arennille talonpojille. Mutta vastaisuudessa saattanee odottaa pappienkin täällä rupeavan maanviljelijöiksi, ja he saattavat varmaankin ottamalla käytäntöön parempia metodeja ulkopuolella omiakin maitaan tuottaa hyötyä. Näinpä Repolassa papin olevan ainoan, joka oli viljellyt perunoita koko vuoden tarpeisiin. Vähitellen on tämän perin hyödyllisen ravintokasvin tuottama etu hänen esimerkkinsä kautta selviävä lähelläasuvillekin, kuten jo osaksi on käynytkin. Kuitenkin perunaa vielä näillä seuduin viljellään sangen niukasti; etempänä rajasta sitä ei viljellä melkein ollenkaan. Se perunain määrä, jonka rahvas kylvää, riittää muutamaksi viikoksi korjuun jälkeen; siemeneksi harva niitä säästää. Tätä he hankkivat markkina- ja muilla matkoillaan, tavallisesti Suomesta, ja kuulin mainittavan etenkin kolmea Kuhmossa olevaa tilaa, jotka tavallisesti olivat harjoittaneet perunanviljelystä siinä määrin, että saivat siitä paitsi omat tarpeensa vielä kevätpuoleen muille siemeneksi myötävää. En tiedä, onko heitä Talousseuralle mainittu rohkaisua ansaitsevina, mutta suotavaa olisi, että se tapahtuisi.
6.
Lehtori Keckmanille.
(Alk. suomeksi.)
Kajaani, 8 p:nä toukokuuta 1835.
R. Y. Sitte Kuhmosta noin kuukauen eellä kirjan Sinulle lähetettyä olen pian kaiken ajan ollut Venäehen puolella rajoa. Esinnä Kuhmosta 7 penik. Repolan kirkolle, siitä 12 d:o Rukajärveen, siitä 8 Jyskyjärveen, siitä 8 Uhtuvaan, siitä 1 1/2 Jyvälahteen, siitä 8 Vuokkiniemeen, siitä 3 Kivijärveen, josta viimmen pääsin omalle puolelle rajoa. Ilman jo nimitetyitä paikkoja kävin monta pienempätä kyleä tien varsilla, matkaten ylehensä 80 penik. 5 viikon sisässä. Runoja kirjottelin siellä täällä kokonaisen paperikirjan täyteen. Kyllä niistä taasen lähtisi Kalevalaanki lisäyksiä ja parannuksia, vaan en ole ennättänyt erotella kuta kuhunki paikkaan. Ja paras taitaa ollakki vaan siltään präntätä mitä nyt sinne on saanut ja vasta aikaa voittaen kerralla lisätä, mitä tästäki lähin tullee sihen sopivia. Sillä jos niitä nyt vähitellen rupeaisi kohentelemaan, se vaan viivyttäisi entisten valmiiksi saantoa. Mitä aina olen ajatellut, ulompana rajasta runoja olovammalta löytyvän, näin nyt tyhjäksi. Rukajärvessä, joka Bogosta lienee noin 10 penik. Valkian meren rannalta, runoja ylen vähä laulettiin ja siitä mereen asti kuuluu ne sitäi enemmin hävinneheksi. Venäehen pajahusvirret ovat näillä seuin suomal. laulun sortaneet. Rukajärvestä Kemijokea myöten Jyskyjärveen kulkeissa laulettiin muutamissa kylissä usiampia runoja ja Jyskyjärvessä samati. Uhtuvassa tapasin ennen tuntemattoman Jamala nimisen miehen, joka esinnä lupasi 5:estä rupilasta kaiken päivän, aamusta ruveten iltaan saakka laulaa, vaan sitte nähtyä, jotta kynä taisi terävämmin käessäni pyörähellä, kun uskokana, yhtyy toiseen kauppaan. Tätä myöten otti hän lauloakseen 20 pitempätä runoa sanotulla maksolla ja, mitä muistaisi, päällisiksi. Niin kirjotinki kaiken päivän häneltä. Pieni poika istu lähellä ja veisti joka runolta pykälen puuhun. Pimiän tullen tuli määrätty lukuki täyteen ja toisella päivällä kirjotin luvatuita pienempiä runoja markkina päiviin asti. Vaan sitte hänestä päästyä keräyty tyttöjä kylästä, jotka kyllä pienensivät poveni 20 kopeikan seeleistä. Näin sain sekä tästä että muistaki kylistä taasen kyllä runoja. Nyt aikaa saahen lähtisin kernaasti rajoa myöten esinnä aina Lappiin asti, vaikk' en taia päästäkkänä, ennen kun tulevana vuonna, jos sillonkana. Sen jälkeen tekisi mieleni toiselle suunnalle rajoa seuraten vaikka Laatokan meren asti. Rajapaikat ovat kuitenki parahimmat lauluilta.