(6 penink.)

Petsamo oli samanlainen kylä kuin Muotka; se oli rakennettu männikköön ja siinä oli 8-9 perhekuntaa, jotka asuivat kukin erityisessä mökissä. Kaikki lappalaiskylät, joiden kautta kuljimme, olivat täten metsään sijoitetut, kuitenkin siten, että metsä luonnollisesti oli harventunut. — Sittenkuin meille tavallisuuden mukaan oli keitetty kaloja, panimme maata ja läksimme taas seuraavana aamuna matkaan. Matkuettamme oli noin 20 poroa, joista useimmat juoksivat vapaina. Muuan naishenkilö, joka kylässä oli suuresti moittinut tupakkapiippujamme, oli myös seurassamme. Matkallakin hän näytti kärsivän tupakansavusta, sillä joka kerta kun näki meidän polttavan, hän aina matki meitä huulten liikkeillä y.m. Annoimme hänelle varsin monta tilaisuutta muistutuksien tekemiseen. — Koska pakkanen oli kova, täytyi usein turvautua vilkkaampaan ruumiinliikkeeseen kuin pulkassa istuen voi saada. Hevosella matkustettaessa saattaa asian parantaa juoksemalla jonkun aikaa reen jäljessä, jolloin mitä kovimmallakin pakkasella pian voi lämmetä. Mutta jos lumi ei ole tarpeeksi kovassa, niin jalat kuitenkin voivat palella, ja moni on jo palelluttanut jalkansa, vaikka on juossutkin, kun tie ei ole ollut kovaa. Porotiellä, jonka lumi tavallisesti on löysää, ei auta jäljessä juokseminen. Lappalainen on sen tähden keksinyt edullisen keinon, hän näet vähäksi aikaa köyttää poron kiinni tai käyttää hyväkseen aikaa, jolloin sitä syötetään, ja painiskelee toveriensa kanssa lumessa. Miehet ja naiset, miten vaan sattuu, tuuppivat toisiansa kumoon, Tien ollen tukossa pyryn jälkeen, matkamme kesti pimeään asti. Ei yksikään seuralaisistamme ollut käynyt Paatsjoen nykyisessä paikassa. Tämä kylä oli näet joku aika sitten muutettu pois entisestä paikastaan. Nimismies Ekdahl tosin oli siellä käynyt, mutta miten saattoikaan kohtuudella vaatia, että hänen, joka oli kulkenut sen läpi, lähemmin panematta huomioonsa kylän asemaa, nyt paluumatkalla piti se muistaa. Tähän kyytimiehemme kuitenkin luottivat, ja yllä mainittu akka sanoi moneen kertaan, kun eksyimme: "Hyi, hyi! On ollut kylässä eikä toista kertaa osaa sinne takaisin!" Ajettuamme jonkun peninkulman harhaan, osaksi vanhaa tolaa, osaksi ilman sellaista, ja kun moni tällä ajalla oli ehtinyt muistella kuulleensa, että kylä entisestä paikasta oli siirretty siihen tai siihen suuntaan, satuimme viimein tolalle, joka onneksi johti meidät kylään. Kun siellä tuli tunnetuksi, että olimme sitä etsineet, kaikki ahdistivat Paavalia (Ekdahlia) nauraen hänellä pahanpäiväisesti, kun ei kylää löytänyt, vaikka kerran ennen oli siinä käynyt. Minä puolestani en suinkaan pitänyt asiaa kummallisena, omituisempaa minusta oli, kun vaadittiin, että oudon henkilön, joka matkallaan Kuolaan ensi kerran oli kulkenut kylän läpi, paluumatkalla olisi pitänyt muistaa, missä kylä sijaitsi.

Matka Paatsjoelta Näytämöön.

(50 virst.)

Tämä matka oli yleensä edellisten kaltainen, lukuunottamatta tuntureja, jotka nyt olivat pienemmät. Kun edellisenä päivänä oli satanut lunta, tie taas oli enimmäkseen ummessa; saavuimmekin vasta myöhään illalla perille. Näytämö (Näätäjoki) on viimeinen venäläinen lappalaiskylä, ja tästä alkaa norjalainen alue, joka, luonnottomasti kyllä, ulottuu aina Venäjän alueeseen asti sulkien Suomen lappalaiset erilleen Jäämerestä, jonne kuitenkin kaikki heidän kauppansa liikkuu. Kun lappalaisten on mahdoton Pohjanmaalta noutaa tarvetavaroitaan, ja kun lisäksi lienee kielletty käymästä kauppaa muukalaisen kanssa, en tiedä, miten Suomen lappalainen oikeastaan saisi sellaisia tarvetavaroita kuin jauhot, suolat y.m. nykyään ovat, jos hän tarkoin noudattaisi asetuksia. Hänen on pakko rikkoa ne. Tämän seudun kautta Suomi mukavimmin pääsisi yhteyteen meren kanssa, ja jos niin olisi asian laita, syntyisi tähän helposti suomalais-lappalainen kauppala. Tänne Inarin vedet j.n.e. Rajaa määrättäessä sanotaan norjalaisen rajaherran lahjomisella saaneen hyvän maakaistaleen. Venäläisen herran kerrotaan saaneen viisi mustaa revonnahkaa ja joka merimiehen saaneen hopearuplan.

Venäjän-lappalaisen puku. Naisten päähine on kuten Venäjän-Karjalassa; siinä on paljo koristeita ja ylhäällä viuhkan tavoin esiinpistävä kampa. Hame, röijy, kehto, kangat [sana on tällaisenaan ruotsinkielisessä alkukirj:ssa], korvarenkaat. Hameet raitavat, punaiset; vyö.

Lattiat pestyt. Tukkimetsää useimmissa paikoin — leveitä, yhdestä ainoasta puusta tehtyjä pöytiä. Liha muutamissa paikoin tympeätä (verta juoksuttamatta teurastettua). — Kala on Venäjän lappalaisella paastoruokanakin. Muutamat tekevät kuitenkin poikkeuksen. — Pappi: Jumala antakoon syntinne anteeksi! — Tupakansavu karkoitettiin katajanoksilla. Syy: kaikki on saastaista, mikä lähtee ihmisestä ulos. —- Naiset tavallisesti kauniita, punaposkisia — puhtaat paidat — punaiset myssyt. — Värttinä — jännesäikeitä — miehillä jaarat, joissa paljo heiniä, usein ilman sukkia, ylettyvät lonkkain yläpuolelle. Paita, poromekko, kintaat.

Näytämöstä Näytämönjoen rannalle Ekdahlin virkataloon.

(3 penink.)

Matkaa kesti iltaan asti huonon kelin vuoksi. Asunto Ekdahlilla, muuan paja ilman pöytää tai penkkiä. Kahvia, viinaa y.m. ei ollut, tuskin leipää; lihaa joka ateriaksi kolmasti päivässä. Halot joka päivä noudettavat metsästä. Tsaajua. Sokeripöytä lapsille, jotka nuoleskelivat. [Lause kuuluu alkuaan: "Sokerbord för barnen, som slickade".] Leivonta. Rasvaa lihan kastikkeena. Ydintä. Tupakkaa, Virginian lehtiä. Vesinuuska. Kauppapaikkoja lähellä Ekdahlin virkataloa: Vesisaari, Mårtensnäs, Vardöe, Karlsbotten, Byggöen, Gullholen y.m. Vesisaaressa yhdeksän kauppiasta ja niistä muutamat oikein rikkaita. Pian tästä paikasta paisunee melkoinen kaupunki, sillä kuuluu jo olevan monta muhkeata taloa, ja uusia yhä on kohoamassa. Varakkaammat polttavat puita, köyhemmät turvetta, jota on paksuin, kerroksin Nordkapin niemen itäpuolella. Meren rannalla lappalaiset asuvat puoleksi maanpäällisissä, puoleksi maanalaisissa majoissa, joissa on ikkunat katossa. Siellä navetatkin maanalaiset. On useita salakäytäviä sellaisiin aittoihin y.m. Norjalaiset sanovat Inarin asukkaita "Injager"-suomalaisiksi, myöskin kveeneiksi. Porolappalaisten rikkaus: 6-10 tuhanteen poroon. "Miten porosi ovat voineet tänä vuonna?" — "Varsin hyvin." — "Eikö edes vasikoita ole mennyt hukkaan?" — "Eipä pahasti, ainoastaan noin 500." Sellaisia porolaumoja seuraavat sudet alituisesti. Joka yö suistuu poro niiden petojen suuhun. Lentelevät korpit seuraavana aamuna ilmaisevat surman tapahtuneen, ja silloin lappalainen lähtee ottamaan pois, mitä sudet eivät ole voineet syödä, ja käyttää sen itse ruuaksi. Muuan porolappalainen oli kehunut, että susi oli teurastanut hänelle koko talven ajan, niin ettei hänen itse ollut tarvinnut nähdä vaivaa.